A lily of the valleys

Parantuminen

2008-11-30T13:28:00.000-08:00

"Parantuminen vie aikaa."
-hippokrates-

Huhuu!

2007-07-19T10:09:00.000-07:00

Täällä sitä taas ollaan, blogin kimpussa. Viis kuukautta kestänyt hiljaisuus ei oo tapahtumien puutetta, vaan päinvastoin elämän ja tapahtumien paljoutta :D. Taisin mennä tuohon aikaan vähän sekaisin yhdestä Ihanasta - jonka kanssa sitten pääsiäisenä alettiin seurustella, mmh. Miksei kukaan kertonu mulle että elämä menee melkein ylös alaisin kun just sopiva mies astelee omalle kohdalle?! No, pikku hiljaa alan tottua tilanteeseen vaikka vieläkin hymyilyttää tavallista(kin) enemmän.
Oon näiden kuukausien aikana tutustunut myös itseeni uudella tavalla. Ihmisenä ja naisena ;) Sydämestä löytyy monenlaisia uusia juttuja! Ajatuksetkin meinaa karkailla tuon tuosta arvaatte minne... Välillä oon hämmästellyt omaa herkkyyttäni ja tunnemaailman "järkkymistä". Pikkuasiat tuntuu yhtäkkiä kamalan tärkeiltä (esim. istutaanko ystävien seurassa pöydässä vierekkäin :D), samalla kun isot tulevaisuutta koskevat kysymykset huimaa päätä. Jännittävää, luonnollista, ihmeellistä, hupaisaa ja välillä vähän hajottavaakin - mut onnellista!
Muuta... Paljon on tullu reissattua ympäri Suomea. Lähinnä ystävillä ja sitten monenlaisissa viikonlopuissa ja viikoissa, joissa ollaan etitty Herraa. Viime viikolla oltiin Latviassa, Ruzinan kylässä. Siellä saatiin vahvistaa paikallisia rukoukseen ja ylistykseen. HUippu reissu! Oon ollu siis tien päällä toukokuusta lähtien, tykkään tulla ja mennä! Turkuun palaan joskus elokuussa.

ps. Kadotin blogiosoitelistan bittiavaruuteen, enkä osaa koodata uutta, sorry!

Jeesus eduskuntaan!

2007-02-08T06:26:00.000-08:00

Nyt päästään mun lempiaiheeseen. Viime syksynä kun tavattiin Sari Essayah, saatiin idea eduskuntaan tehtävästä rukousmatkasta. Ideasta innostuneina suunnattiin tiistaina seitsemän opiskelijan (Mats, Kitte, Laura V, Anu, Markus ja Simo) kanssa eduskuntaan Sarin siivellä rukoilemaan. Ja huippua oli! Meillä ei kenelläkään ollu mitään ihmeellisiä visioita päivälle, mutta tuntui merkittävältä mennä nimenomaan paikan päälle rukoilemaan esivallan ja sitä kautta Suomen puolesta. Heti aluksi kun päästiin sisään turvatarkastuksen jälkeen (Raamattua ei tällä kertaa määritelty käsiaseeksi, vaikka se onkin maailmalle vaarallisin ase;) ), rukoiltiin puolihuomaamattomasti siinä aulassa, ja tuli vaan tosi ilo ja vapaus, että meidän Jumala on valtava Jumala, jolle mikään ei oo mahdotonta! Hän avaa ovet eduskuntaan ja mihin ikinä Hän omiaan sitten tahtookaan kuljettaa.

Mentiin porukalla kristillisdemokraattien ryhmähuoneeseen juttelemaan ja jakamaan aluksi. Puhuttiin siitä, kuinka uskovien kuuluis pitää Jumalan sanaa ja arvoja esillä yhteiskunnan eri osa-alueilla, niin politiikassa, mediassa kuin muuallakin. Välinpitämättömyys on synti! Sari puhui siitä, kuinka vaikeaa eduskunnassa on puhua kristillistä arvoista. Heti kun avaa suunsa, tulee kovaa kritiikkiä ja oma tilanne vaikeutuu. Täytyy kyllä olla tosi rohkea ja varma omasta arvostaan, että pysyy hengissä sellaisessa riepotuksessa. Ajatelkaa mikä voima siinä olis, kun uskovat yhdistyis ja seisois edustajiensa tukena, rukouksin ja rohkaisten.
Sari puhui hyvin myös siitä, kuinka mahdoton on ihmiselle, joka ei usko Jeesukseen, puhua muistakaan raamatun periaatteista. Jeesus on ehdoton ydin kaikessa. Toisaalta uskova tulee helposti kovaksi, kun tietää olevansa oikeassa... Jeesus oli kuitenkin samaan aikaan totuus ja rakkaus...Vaatii kyllä tosi paljon viisautta puhua totuutta rakkaudessa!
Juttelujen jälkeen alettiin rukoilla ja ylistää, ja oli tosi innostavaa ja vapaata rukoilla! Rukoiltiin mm., että totuus vois murtautua eduskunnassakin läpi, ja että uskovat heräis tässäkin asiassa ja nousis vaikuttamaan yhteiskunnassa. Ja kaiken perustana on ainoastaan Jeesus. Uskon, että Jumala tahtoo nostaa seurakuntansa hallitsemaan ja ottamaan auktoriteettiä hengessä tälläkin alueella. Meidän yhteiskunta ei koskaan voi muuttua jumaliseksi, mutta olis kaikkien etu, että Jumalan periaatteista pidettäis edes jollakin tasolla kiinni esim. lainsäädännössä. Arvoliberalismi johtaa yhä järkyttävämpään laittomuuden aikaan. Siksi uskovien pitäis herätä pitämään Jumalan sanaa esillä yhteiskunnassa ja kansan keskellä. Ja päämääränä on tietenkin, että mahdollisimman moni sielu pelastuis ja tulis Jeesuksen kautta tuntemaan Isän Jumalan!
Mutta on kyllä hienoo, että saa olla mukana Jumalan suunnitelmissa tällaisissa asioissa. Mä rukoilin joskus viime kesänä, että haluisin olla vaikuttamassa päättäjiin jotenkin taustalta... Ja Jeesus vastas heti Sarin kautta! Ja eilen musta tehtiin haastattelu yhteen lehteen, et miksi mä äänestän kristillisdemokraatteja.. :) Mut haluaisin vaan lisää päästä vaikuttamaan! Jos kerran muslimeillakin on moraalipoliiseja, niin miksei kristityilläkin vois olla ;D?
Yks mua siunaava juttu tässä eduskuntavierailussa oli se, että moni osallistujista sanoi, että ensimmäistä kertaa eduskunta tuntui läheiseltä, ja sai ymmärrystä siihen mikä uskovien rooli politiikassa voi olla. JEEEE!! JEESUS ON PARAS!!!!
Niin, ja muistakaahan äänestää maaliskuun vaaleissa!

Voima korkeudesta

2007-02-08T04:01:00.000-08:00

Tammikuun yks selkeimmistä esirukousteemoista on ollu voima. Me uskovat tarvitaan voimaa korkeudesta! On nöyrtymisen paikka kohdata oma voimattomuus. Jumala on laskenut mun ja ystävien sydämeen huudon, joka on nousee sellasesta turhautumisesta ja epätoivosta - me ollaan niin tyhjiä, meillä ei oo sitä Voimaa, jonka Jumala haluais meille antaa.Voimaa, jonka vaikutuksesta sairaat paranee ja kuolleet herää. Voimaa, jolla kaadetaan vihollisen linnoituksia ja katkaistaan synnin kahleita. Voimaa, joka on Väkevä Todistus siitä, että Jumala on yksi ainoa, ja että Jeesus Kristus ELÄÄ! Johtuuko meidän voimattomuus Jumalasta? Ei, se johtuu meistä uskovista. Tuntuu hyvältä, että on saanu nähdä omaa tyhjyyttä ja voimattomuutta. Uskon, että se on ensimmäinen askel kohti voimaa. On myös armoa herätä siihen todellisuuteen, että Jumala tahtoo antaa voimaansa meille! Oma nykyinen voimatyhjiö ei oo mua varten!

Yks aika hc-juttu tapahtui viime viikolla. Eräs ystävä sai puhelinsoiton kaveriltaan, jonka veli oli kuollut. Hän pyysi meitä rukoilemaan, että veli heräisi kuolleista. Enpä oo ennen vastaavassa tilanteessa ollut. Kysyttiin Jeesukselta, mitä sellaisessa tilanteessa kuuluisi tehdä? Saatiin vastaus, että kuuluu mennä paikan päälle, ja lohduttamaan kaverin perhettä. Sinne me sitten lähdettiin, terveyskeskuksen kellariin vainajan ja omaisten luo rukoilemaan ja lohduttamaan heitä. Selkeästi koettiin lähtiessä, että ei meillä oo voimaa, joka herättäis kuolleen, mutta ehkä seuraavalla kerralla kun vastaava tilanne tulee eteen, tilanne onkin jo toisenlainen. Jumalan valtakunta on tätä päivää, ja on tärkeää lähteä uskon kanssa liikkeelle. Se ilta ja omaisten kohtaaminen oli yks konkreettinen osoitus Jumalan yliymmärryksen menevästä rakkaudesta ja Pyhän Hengen yhteydestä. Inhimillisesti vieras perhe ja vieraat ihmiset meille, mutta silti ne oli valmiita avaamaan meille sydämensä ja jakamaan suruaan, ja saatiin tuntea yhteyttä ja rakkautta heidän kanssa. Ja oli sellanen olo, että tämän kuoleman kautta syntyy jotain uutta...

Kolari 25-29.1 ja alkuvuoden fiiliksiä

2007-02-08T03:56:00.000-08:00

Suunnattiin seitsemän ystävän (Mia, Simo, Markus, Jussi, Eeva, Maarit ja Mika) kanssa pari viikkoa sitte Lappiin, Kolariin pohjoiskalotin rukouskonferenssiin. Oli aika hulvaton reissu! Voitte kuvitella kun seitsemän ihmistä ahtautuu samaan autoon tuntikausiksi, plus jokaisella on usean päivän matkatavarat mukana...=) Siinä oli urheilukassit, eväät, talvivaatteet ja jalat sekavan suloisessa sovussa, hehee.
Menomatkalla pistäydyttiin Heinolassa Markuksen kotona, ja Raahessa oltiin mun vanhempien ja ystäväperheen luona ilta ja yö. Mulle itelle se oli kyllä sellanen kahden maailman kohtaamisshokki, kun kolmeen ja puoleen vuoteen kukaan mun uusista ystävistä ei oo käyny meillä kotona, kun asutaan eripuolilla Suomea... Tuntui käsittämättömältä, että yhtäkkiä meidän talo on täynnä mun ystäviä, ja iskä ja äiti häärää siinä ympärillä. Mutta se oli tosi kivaa :)!
Rukoustapahtuma järjestettiin Kolarin koululla yhdettätoista kertaa. Ihmisiä oli satakunta, paljon vanhoja, joitakin nuoria, muutamia ruotsista, venäjältä, norjasta...Yhdellä sanalla kuvattuna rukous oli VÄKEVÄÄ! Mä ite olin kokenut, että reissu tulee olemaan mulle lepoa, kun tammikuu on ollut aika pyöritystä ja olin ihan kuitti kun lähdettiin reissuun...Mutta kun olin lähtenyt reissuun levon kannalta, huomasinkin, että levosta käsin jaksoinkin olla mukana vaikka missä! Viimeisenä aamuna ennen lähtöä takaisin, käytiin Kolarin yläasteella pitämässä aamunavaus, samaisessa liikuntasalissa missä rukoustapahtumakin pidettiin. Voi ei, mun sydän oli ihan sulana niiden pienten teinien edessä! Sitä aamunavausta oli useat ihmiset rukoillu aika paljon, ja huomas miten tunnelma oli tosi pehmeä ja levollinen... Ja mulle iski innostus, että haluun lisää tällaista evankeliointia :).
Reissussa Jumala puhui monista jutuista, ja opetti niistä myös käytännössä. Lappi ei oo mikään helpoin paikka hengellisesti, ja viimeisenä yönä sainkin sitten kokea sen oikein kunnolla... Mutta on se silti jännittävää, kun Jeesus opettaa hengellisestä sodankäynnistä! Siellä oli eräs jenkkipariskunta opettamassa, ja ne puhui mm. aikakausista - siitä kuinka henkilökohtaisessa elämässä kuin laajemminkin on olemassa erilaisia ajanjaksoja. Pitäis oppia kuuntelemaan Jumalaa, että minkälaisessa ajanjaksossa ollaan menossa, koska esim. vanhat toimintatavat ei toimi uudessa... Välillä on aika kylvää, sitten kastella, odottaa kasvua jne. Mulle itelle se oli valaisevaa, kun vuodenvaihteessa koin selkeästi, että mun omassa elämässä siirryn uuteen vaiheeseen, ja että tämä vuosi on mulle palvelemisen vuosi. Mutta tää siirtymävaihe - alkuvuosi - on kyllä ollu todella haastavaa aikaa :D... Koskaan aikaisemmin en oo kokenu samanlaista hengellistä painostusta, fyysistä sairastelua, mielen myllerrystä tai ylipäätään oman heikkouden kohtaamista. Mutta jotta nyt ei ihan synkisteltäis, niin samaan aikaan on kyllä tiedän, että vaan käytännön kokemuksesta oppii, ja mä haluan oppia lisää!!!

uusivuosi ja uudet kujeet -klisee toimii vieläkin!

2007-02-08T02:07:00.000-08:00

Jeesus järjesti mahtavat uuden vuoden juhlat...Saatiin Mellilästä yks leirikeskus neljäksi päiväksi ILMAISEKSI käyttöön, ja siellä juhlistettiin loppuvuotta ja uuden alkua 30 ihanan ystävän kanssa. Paljon rukousta, ylistystä, fellowshippiä, saunomista, keskusteluja, raketteja ja RUOKAA! Jeesus nimittäin teki ruokkimisihmeen... Samana päivänä kun "leiri" alkoi, eräs mies soitti Juhalla (joka järjesti tän uuden vuoden), että tiedätkö ketään, joka tarvis pakettiautollisen ruokaa, olis leipiä, lihaa, pullaa, leikkeleitä jne jne ILMAISEKSI! Tyyppi ajoi vielä ruokalastin suoraan leirikeskuksen pihaan! Siinä ratkes meidän ruokaongelmat, kun ei oikeen tiedetty miten epämääräinen nyyttäriperiaate toimii nejän päivän ajan :).

Oon huomannut tässä viime vuosina, että tällaiset ihmeet on enemmän sääntö kuin poikkeus, kun hengailee Jeesuksen kanssa. Aikataulut, ruuat, raha ja muut tarpeet täyttyy yllättävillä ja monesti hauskoilla tavoilla. " Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin." Mat.6:31-33
**
Mä koin loppuvuodesta, että Jumala valmistaa mua johonkin uuteen mihin mä siirryn nyt vuodenvaihteessa...Mulle tää vuosi tulee olemaan jollain lailla palvelemisen vuosi ja kasvua sitä kautta. Melkoista hässäkkää tää onkin ollut, intensiivistä myllerrystä sisällä ja ympärillä :). Mutta jännittävää mitä kaikkea vuosi 2007 tuo tullessaan :)!

Jeesus on maailman valo

2006-12-22T10:08:00.000-08:00

Oon Raahessa. Äiti varas mulle alkuviikosta ajan kosmetologille, ja vasta kolmas yritys tärppäs. Eilen sitte suuntasin sinne... Paikka oli yhden kerrostalon kellarissa. Heti kun avasin oven ja astuin sisään eteiseen, mulle tuli sellanen epämääräinen fiilis. Ilmapiiri siellä paikassa oli outo. Nainen, joka sen paikan omistaa, johdatti mut sisään toiseen hoitohuoneeseen. Joka paikassa oli enkelikoristeita, joiden keskellä paloi kynttilöitä, suihkulähde lorisi yhdessä nurkassa ja taustalla soi sellasta ihmeellistä musiikkia. Mä oli heti varpaillani ja mietin lähdenkö samantien pois. En kehdannu, vaan seurasin kiltisti sitä naista :D.
Siinä tuolissa sitte ne naamiot naamalla makasin ja tunnustelin oloani. Mun silmillä oli sellaset laput, joten en nähny mitä se nainen puuhaili siinä vierellä... Mielikuvitus laukkas ja ajattelin et se tekee varmaan jotain loitsuja, heh :D. Aika kauan meni hiljaisuudessa, rukoilin vaan että Jumala avais jonku keskustelun missä voisin selvittää mistä jutusta siinä levottomassa olossa oli kyse. Mä sitte kysäsin siitä musiikista, että onko se meditointimusiikkia... Nainen vastasi naurahtaen -Eei, tämä on vaan rauhoittavaa musiikkia... Mä jatkoin: "Onko sulla jokin vakaumus tässä kun sulla on täällä noita enkeleitä..?" Nainen: "Eei sillä tavalla.. Enkelithän tuo suojelusta, varjelusta, turvaa..." Mä vaan kommentoin siihen, et "Niin, siksi vaan ajattelin kun nykyään on niin monenlaisia hoitoja..." Se nainen oli hetken hiljaa, ja sitten kysyi, oonko ite ollu mukana sellaisissa..? Sanoin, etten ole, mutta olen lukenut... Siihen se sitten paljasti, että "Joo, minä teen myös sellaisia enkelienergia -hoitoja ja olen myös reikihoitaja." HUH! Arvasin!
Tuli kyllä aavistuksen hermostunut olo, kun tajusin et saman naisen käsien kautta, joka hieroo mun naamaa, lähtee jotain enkelienergioita... Kyselin lisää siitä, ja sanoin sitte sille, että koin sisään tullessa että täällä paikassa on jotain sellaista.. Se kysyi mistä sen tunsin? Ja kerroin sille ihan suoraan että tulin hengessä levottomaksi. Se oli yllättynyt, mutta pohti sitten, kuinka "siellä missä valoa pyritään edistämään, pimeys yrittää valloittaa alaa voimakkaammin." Se kertoi kuinka tietää, että on olemassa hyvää ja pahaa (voimaa?), ja kuinka on tärkeää niitäkin enkelihoitoja tehdessä, että ollaan ainoastaan sen hyvän kanssa tekemisissä...
Mä sitten aloin kertoa sille omasta uskostani, ja siitä, kuinka uskon, että on olemassa Pyhä Henki, jonka kautta hyvyys ja valo leviää.. Henget, jotka ei oo alisteisia Pyhälle Hengelle, on pimeyttä. Se oli tosi kiinnostunut, kyseli lisää uskostani ja kuinka olen sen löytänyt ja puhuin tosi suoraan! Huomasin, että se oli jotenki otettu siitä mitä puhuin, Jumala antoi viisautta. Ja se ihaili kuinka mä kuulemma "olen niin pitkällä näissä asioissa." Sitte kun se hoito-operaatio loppu, ja olin maksamassa, mä kysäsin siltä et mitä jos rukoiltais lopuksi..?:D Se oli vähä hämillään ja sanoi: mulle ei oo kyllä kukaan asiakas ennen ehdottanu rukoilua! (se oli 50vuotias, 17vuotta pitäny sitä putiikkia!) Mä vaan nauroin ja sanoin, että haluisin siunata sitä.. Ja siinä niiden enkelihärdellien, kosmetiikkapurkkien ja new age-musiikin seassa sitte rukoiltiin, ja mä suoraan vaan puhuin kielilläki, se tuntui niin luonnolliselta! Siunasin ja rukoilin sitä, että Jumala avais sen silmät näkemään mikä on hyvää ja mikä ei..
Aamenen jälkeen toivoteltiin hyvät joulut, ja lähdin laittaan takkia päälle.. Kohta se ilmestyi ovenrakoon, ja kysyi kiinnostuneena, "..Mitä se oli se kieli, jota tuossa puhuit..?" Mä kerroin, että se on kielillä puhumista, armolahja, rukouskieli, jonka oon saanu Jumalalta. Kerroin, kuinka se on välillä oikea kieli, esim. ranskaa, jota en oo koskaan opetellu, tai välillä se on taivaallinen kieli. Nainen sanoi silmin nähden arvostavasti: "Onpa erikoista...!"
Hymyilin vaan, ja tein lähtöä, jolloin se nainen vielä huudahti mun perään: "Sinä tuot kyllä paljon valoa tänne!"

***
Olin kyllä vähän pihalla koko eilisen päivän ton jälkeen. Varsinki sieltä kellarista kun pölähdin pihalle. Se ihme tunnelma siellä paikassa oli niin kokonaisvaltainen. Jumala kuitenkin suojeli, ja antoi rauhan. Tää oli kyllä mulle vahvin vastaavanlainen kokemus. Jumala näköjään opettaa hengellisestä todellisuudesta pikkuhiljaa. Ei se mikään kevyt todellisuus ole kyllä.. Paljo rukousta tarvitaan, ja vahvistumista Jeesuksessa. Sitä mä kyllä pyydän Herra, että osaisin kristallin kirkkaasti kertoa tuollaisille ihmisille totuudesta, ilman kiemuroita tai ihmismielen tuotoksia. On taitolaji puhua totuutta rakkaudesta käsin. Helposti itse "kaunistelee" totuutta, kun ei tiedä loukkaantuuko toinen. No Jeesus, opeta mua!

***

Joh 8:12 "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo."
Joh 12.46 "Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. "
Fil 2.14-16 "Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa (/pysytte elämän sanassa).
***

some fotos

2006-12-20T03:42:00.000-08:00

Useimmat varmaan muistaakin, että sain viime aprillipäivänä digikameran Jeesukselta. Olin siis rukoillut kameraa, ja sitten Heli-ystävä siitä tietämättä koki, että Jeesus haluis ostaa mulle kameran... -Ja osti sen mulle! Oon jonku ajan lataillu joitain kuvii flickr -sivuille, niitä saa käydä kattomassa täältä.

G-powered

2006-12-20T03:28:00.000-08:00

Maarit tutustutti mut uuteen suomalaiseen sanomalliseen konemusabändiin, G-Powerediin. Bändin ensimmäinen levy, Odottanut oon, on ihan älyttömän hyvä, jopa minusta joka en todellakaan ole mikään konemusafani! Jumala on äärettömän luova. Mahtavaa, että hän kutsuu omiaan evankelioimaan ja ylistämään niin monenlaisin keinoin! Käy tsekkaamassa biisejä täältä.

kiitti ystävät

2006-12-02T11:33:00.000-08:00

Jos mun ympärillä ei olis kymmeniä innostuneita ja Jeesuksen ihanuudesta hullaantuneita ystäviä, siskoja ja veljiä, mä en olis sellainen kuin nyt olen. eläisin tosi erilaista elämää. olisin paljon arempi, pelokkaampi, ujompi, tylsempi ja epävarmempi. En uskaltais laulaa ääneen, rukoilla ääneen, en osais ottaa rakkautta vastaan, en osais huutaa (äänenkäyttö on tosi vapauttavaa, hehee :D), en pystyis näyttämään suuttumusta tai vihastumista, en kykenis avoimuuteen, enkä varmasti olis niin kiinnostunut Jeesuksesta kuin nyt oon.
Mä oon elänyt viimeiset kaks vuotta sellaista nousukiitoa Jumalan ja itseni tuntemisen suhteen, että välillä ihmettelen itsekin, kuinka tämä päivästä toiseen kestävä INTO vaan kestää ja kestää?! Voin huoleti viettää päiväkausia raamattua lukien, rukoillen, pohdiskellen ja jutustellen. Haluisin viettää aikaa enemmän ja enemmän ylistyksen pyörteissä, Jumalan ihanuutta katsellen. Tämän kaiken saa aikaan tietenkin Pyhä Henki, kiitos siitä hänelle. Mutta on olemassa myös erityinen kanava, mitä pitkin Jumala tahtoo osoittaa meille rakkauttaan, innostaa ja rohkaista meitä päivittäin. Nimittäin toiset uskovat. Ja nämä mun innostuksen täyteiset kaks vuotta oon nimenomaan viettänyt syvässä uskovien yhteydessä.
Mä oon varma, että tässä piilee yksi salaisuus uskon tuoreena pysymiseen ja ensirakkauteen. Kun meillä on elävä ja aito suhde Jumalaan ja toinen toisiimme, tuli, joka meissä jokaisessa palaa, roihahtaa suuremmaksi kun sydämemme kohtaavat. Jumalaan keskittyminen ystävien kanssa on luonnollista, kun jokaisella on henkilökohtainen elävä suhde Häneen.
Miksi seurakunnissa ei tänä päivänä löydy intoa ja paloa? Koska ei löydy aitoa ystävyyttä ja elämän jakamistakaan, rakkauttaaaaaa. Luulenpa, että meidän kulttuurin yksi kompastuskivistä on juuri tässä. Me ei osata olla ystäviä toinen toisillemme. Ihmiset on irrallisia yksiköitä, jotka silloin tällöin ohittavat toisensa. Kukaan ei yksin jaksa kovin kauaan palavana... tai ainakin se on varmasti harvinaista. Ja Jeesus puhuu, että uskovien yhteydestä ja rakkaudesta meidät hänen omiksi tunnistetaan! Voi Jeesus, haluuuuuuuun olla innostamassa tässä maassa uskovia elämään elämäänsä TÄYSILLÄ sinulle! Ja pysymään siinä, eläen läheisessä rakkaussuhteessa muiden uskovien kanssa!
MUTTA HEI KIITTI YSTÄVÄT!!!!!!

Uuspakanoista ja Jumalan kaipuusta

2006-11-15T07:49:00.000-08:00

Mä tapasin pari viikkoa sitten sen uuspakanapariskunnan, josta olen aikaisemmin maininnut jotakin. Tosiaan kävin niiden kanssa silakkamarkkinoilla syömässä ja sitten cosmic comic cafessa jälkkärillä :). Oli tosi kiva kohtaaminen molemmin puolin. Juteltiin elämästä ja uskosta, arvoista... Minä, utelias kun olen, halusin siis laajentaa tietämystäni uuspakanuudesta, ja kuulla heidän elämänkatsomuksestaan, ja tavasta jolla he toteuttavat sitä käytännössä. Ja vastaavasti kerroin omasta elämästäni. Ensinnäkin pitää kyllä sanoa, että kohtaaminen oli tosi miellyttävässä hengessä. Ei mitään ahdistusta, vaivaantumista tai varpaillaan olon tunnetta, vaan yhdessä oloa, kysymyksiä, ja huumorilla höystettyjä vastauksia.
Ensimmäinen uuspakanoita yhdistävä tekijä on se, että mitään yhdistävää tekijää ei ole. Tai oikeastaan on yksi. He eivät ole kristittyjä! He määrittelevät itse, että kaikki muut uskonnot kristinuskoa lukuunottamatta kuuluvat pakanauskontoihin. Oma elämänkatsomus, jumalakäsitys ja muu mukana tuleva määritellään siis henkilökohtaisesti ja itsenäisesti. Yhteisöt ovat harvinaisia, mutta ryhmittymiäkin on. Ne eivät kuitenkaan ole käsitykseni mukaan kovin sitovia. Tapaamallani pariskunnallakin oli siis kummallakin henkilökohtainen vakaumus, toisistaan poikkeavat käsitykset! Heillä molemmilla on useiden vuosien pakanahistoria, mutta yllättäen kummaltakin heiltä löytyy myös kristillinen tausta. Mies on entinen helluntaiseurakuntalainen (josta hän erosi erään valitettavan tapahtuman takia ja hänellä on katkeruutta asiasta..) ja naisen isä on pappi ja kirkkoherra! Kun kysyin häneltä uskooko isäsi, nainen hämmentyi eikä edes tiennyt uskooko hänen isänsä vai ei! Surullista ja sairasta, miten elävää uskoa löytyy niin vähän seurakunnista! Nainen on luontoon uskova, mies puolestaan etsii sisäistä viisautta ihmisestä. Toinen uuspakanoita yhdistävä tekijä heidän mielestään on se, että elämänkatsomuksella ei ole niin suurta roolia tai painoarvoa elämässä kuin esimerkiksi Jeesukseen uskovilla. Omaksi yllätyksekseni ainakin kyseinen pariskunta painotti todella paljon ihmisen järkeä ja psyykettä. Odotin jotain mystistä ja ihmeellistä huhuhuu meininkiä :D. Mutta mitä vielä, he pyrkivät selittämään yliluonnollisetkin asiat järjellä ja aistiharhoilla tms. Henkimaailmaan he suhtautuivat toisaalta avoimesti, mutta samassa he painottivat kuitenkin varovaisuutta. Helposti voi kuulemma päässä kilahtaa ja seota... Hupsista heijaa. Kuitenkin ainakin mies meditoi (sisäisen viisauden löytämiseksi) ja hänellä on yliluonnollisiakin kokemuksia. Nainen kertoi hänen uskonsa eroavan kristinuskosta suurimmaksi osaksi siksi, ettei hän usko perisyntiin. Kun juttelimme aiheesta lisää, hän kyllä myönsi, että valitettavasti ihminen on sellainen kuin on ja saa aikaan pahaa...
Itselle kyseinen kohtaaminen vahvisti vain sitä, että jokainen meistä on luotu yhteyteen Jumalan kanssa, ja tätä yhteyden aukkoa kukin ihminen pyrkii täyttämään parhaansa mukaan. Kuitenkaan mykät jumalat eivät pysty korvaamaan puhuvaa, elävää Jumalaa. Jokainen ihminen, joka ei ole yhteydessä elävään Jumalaan, elää hengellisessä tyhjiössä, koska hänellä ei ole Pyhää Henkeä! Toisaalta Jumala muistutti mua siitä, että mikään ihmisen oma luomus -oli se sitten kuinka hieno tai hyvään pyrkivä tahansa- ei auta ihmistä millään tavalla. Ainoastaan Jumalan asettamat järjestykset ja rakenteet on merkittäviä. "Sillä ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta Herran sana pysyy iäti."1.Piet.1:24-25 Mutta mä sain todistaa heille elämälläni. Ja luulenpa, että merkittävin todistus oli vain kuunnella heitä ja osoittaa heille, etten ollut tuomitsevassa heitä vaan rakastamassa. Nainen sanoikin mulle lopuksi, että oli tosi hienoa etten yrittänyt käännyttää heitä...Miten se menikään, olkaa siis viekkaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset...;)

Isä, missä olet?

2006-10-19T03:56:00.001-07:00

No niin. Aktivistiurani on julkisesti startannut! Hedelmöityshoitolain virallinen laillistaminen niin yksinäisille naisille kuin naispareillekin on puhututtanut suomalaisia viime aikoina. Asian tiimoilta on kirjoitettu mediassa varsin yksinpuolisia näkemyksiä: "Naisella on oikeus lapseen", "Vanhemmuus ei ole biologista", "Naiset ovat kautta aikojen kasvattaneet lapsia ilman miesten tukea" jne. Kommentit heijastavat mielestäni surullisella tavalla ihmisten rikkinäisyyttä isyyden suhteen. Suomessa on liikaa isättömiä lapsia, ja isän rakkauden puute näkyy niin aikuisten kuin lastenkin käyttäytymisessä. Juuret isättömyydessä, perheiden rikkinäisyydessä, isyyden aliarvostamisessa kuin isien vastuuttomuudessakin on yksinkertaisesti siinä, ettemme tunne Taivaallista Isäämme, todellista Isän rakkauden lähdettä.
Viime aikoina Jumala on puhutellut minua ja monia uskovia myös oikeudenmukaisuudesta, totuuden esiintuomisesta ja Jumalan sanan puhumisesta julkisuudessa. Uskovien tulee näkyä ja kuulua yhteiskunnassa! Jeesuksen seuraaminen kattaa koko elämänpiirin kodista kouluun ja ihmissuhteista politiikkaan. Usko ei ole yksityisasia.

Näiden ajatusten ja rukousten kanssa suuntasin ti 17.10 Helsinkiin, eduskuntatalon portaille istumaan julisteen kanssa, jossa luki: "Isä, missä olet?" Tarkoituksenani oli herätellä ohikulkijoita ajattelemaan isyyden merkitystä. Ja minkälaisen vastaanoton sainkaan! Koko ajan aamu kahdeksasta ilta kuuteen asti ihmiset pysähtyivät juttelemaan kanssani, kommentoimaan ja rohkaisemaan minua. Mannerheimin tiellä kulkevien päät kääntyivät, ja ihmiset tulivat jopa raitiovaunuista ja busseista luokseni ja kertomaan kuinka koskettuneita olivat olleet nähdessään tekstini. Kansanedustajat kulkivat ohitseni ja viittasivat hh-lakiin - "Äänestin kantasi mukaan." "Olen kanssasi täysin samaa mieltä.". Toiset tulivat kertomaan omista lapsistaan, toiset huikkasivat "Asia ei koske minua." Koskettavimmat kohtaamiset olivat yksinhuoltajanaisten kanssa. Eräskin lykkäsi vaunuissa pientä poikaansa, luki tekstini ja sanoi surullisena: Niimpä.
Bussilasteittain oli myös eduskuntaan tulevia vierailijoita, niin koululaisia kuin ikäihmisiäkin, mutta jokaiselta ikäryhmältä tuli kommentteja. Vanhemmat sanoivat: "Olen sota-ajan lapsi" "Isäni on kuollut sodassa ja kaipaan häntä aika ajoin vieläkin". Lapset puolestaan olivat kiinnostuneita ja kyselivät joko minulta tai vanhemmiltaan miksi kannan kylttiä. Eräs nainen oli pyöräilemässä ja näki minut ja tuli juttelemaan. Hän kertoi ihmettelevänsä sitä, miksi Suomessa naiset pelkäävät menettävänsä asemansa jos tukevat miehiä tai isyyttä. Hänen lapsensa olivat pienenä surkutelleet, että heidän kaverillaan ei asunut isä kotona koska vanhemmat olivat eronneet.
Monien naisten kanssa päädyimme myös siihen tulokseen, että mediassa näkyvä naisten mielipide on marginaalinen - niiden, jotka ovat rohkeita ja tottuneet taistelemaan paikastaan ja saamaan äänensä kuuluville. Tavallisen kansan mielipide ei uutisoinnissa ole tullut esiin hh-lain yhteydessä. Koko käsitys naiseudesta ja miehuudesta on hukassa!
Keskusteluja syntyi myös nuorten kanssa. Eräs nuori nainen (hänkin opiskelee valtio-oppia) oli muuten kanssani samaa mieltä, mutta hänen mielestään nyky-yhteiskunnassa uskon ja politiikan yhdistäminen ei ole tarkoituksenmukaista. Kerroin hänelle, kuinka uskon kuuluisi näkyä koko elämänpiirissä, ja silloin myös politiikassa. Monet nuoret kuvasivat innokkaana minua digikameroillaan, ja pääsinpä kotivideollekin todistamaan! Ja kaksi nuorta yhteiskunnallisesti aktiivista poikaa kysyivät, saavatko ottaa minusta kuvan politiikka aiheisille nettisivuilleen, www.istuntosali.net ! Siellä nyt olen viikon kuvana, heh :).
Keskusteluja syntyi myös turistien kanssa. Kerroin näkemyksistäni kiinalaisille, saksalaisille, espanjalaisille, venäläisille...Venäläiset meinasivat, että Venäjällä olisin jo putkassa kylttini kanssa. Tosin he aluksi luulivat että kannatan homoutta :D! Väärinkäsityksen korjaannuttua toinen nuorista miehistä alkoi innokkaasti kysellä onko minulla poikaystävää... :D Mutta Isien peräänkuulutus on siis lähtenyt maailmalle! Myös italialainen Davide ystäväni kirjoitti aiheesta italiaksi nettifoorumilla!
Ainoastaan muutama kommentoija oli kielteinen. Eräs naiskansanedustaja sanoi tuohtuneena: "Tuota kysymystä kysyy moni heteroperheen lapsi!" -Valitettavasti. Toinen sanoi: "Eikä äiti kelpaa!?" Eräs iäkäs naishenkilö puolestaan sanoi: "Lääääähde kotiin, tämä on kova talo!" Jututin naista, jolloin hän innostuikin kehumaan kuinka mukavaa oli käydä vierailulla kyseisessä "kovassa talossa"... Sen jälkeen hän kuitenkin vielä kehotti minua lähtemään kotiin: "Suomessa äänestetään kun halutaan vaikuttaa!" Vai niin.
Sitten oli sarjassamme new age -tyypit. Eräs nainen oli kertoi, että astrologisesti päivä on sellainen, että jos edistää pahaa, paha edistyy paljon, ja jos edistää hyvää, niin hyvä edistyy paljon... Olin kuulemma valinnut hyvän päivän...! :D Eräs poninhäntäinen mies tuli istumaan viereeni ja sanoi:HELEVETIN HYVÄ HOMMA! :D siinä kun juteltiin, niin mies kertoi uskovansa "wakawa tangaan"tai johonkin vastaavaan intiaanihenkeen, joka on esiintyy kaikessa.. Niin, ja kävi ilmi että miehellä on seitsemän tytärtä ympäri maailmaa... jaahas jaahas:D
Päivä oli kyllä ihmeellinen, sain kertoa asiastani ja uskostani todella monelle. Kohtaamiset oli rohkaisevia, ja niin miehet kuin naisetkin olivat kanssani yhtä mieltä. Illanpäätteeksi (kiitos Laura kun rukoilit että Jeesus ruokkis mut!:D) mies, joka aamulla työmatkallaan ratikassa oli nähnyt minut ja soittanut töihin tulevansa myöhemmin töihin koska tahtoi tulla juttelemaan kanssani, tuli uudestaan luokseni ja kysyi saisiko tarjota minulle illallisen! Mies on töissä tekesillä, eli teknologia innovaatiorahastossa, ja vei mut syömään Ravintola Loisteeseen, Vaakunaan. Vähän vaan nolotti mennä sinne hienoon ravintolaan mopinvarsi kädessä (siis tosta kyltistä). Siellä sitten illalla syötiin kukon rintaa ja keskusteltiin Jeesuksesta :D.
Ja seuraavana päivänä, kun oltiin vielä muutaman ystävän kanssa eduskuntatalon edessä rukoilemassa ja ison perheaiheisen rukoustaulun kanssa, jossa luki "Alussa Jumala loi... Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi." , Sari Essaya soitti ja pyysi meidät kahville eduskuntatalolle. Tavattiin myös Päivi Räsänen. Kun kerroin, että olin edellisenä päivänä ollut siellä portailla, he innostuivat ja sanoivat, että minusta oltiin puhuttu kansanedustajien kesken! Moni oli kysellyt, olenko heidän kannattajiaan :).
Eli mielenilmaukseni huomattiin laajemmin kuin osasin kuvitellakaan! Meidän Jumalalallemme ja Isällemme kunnia aina ja iankaikkisesti! Fil.4:20

Rukousta ja elämän makua

2006-10-19T01:55:00.000-07:00

Syksy on ollut rukouksen ja yhteyden täyteistä aikaa. Lokakuun 2. päivä alkoi Turussa "turkulaisten oma lehtimajanjuhla", johon kuului parin viikon ajan turkulaisten kristittyjen yhteisiä rukousiltoja, ja 24-7 rukoushuoneita. Rukousiltoja oli kolme: Tuomiokirkossa, Helluntaiseurakunnassa ja Mikaelin kirkossa, mutta kaikissa näissä oli taustalla ajatus turkulaisten uskovien yhdistämisestä. Ei ole väliä mihin seurakuntaan kuuluu, kunhan uskoo Jeesukseen.
Mieleenpainuvimpia kokemuksia jäi ensimmäistä tapahtumaa edeltävältä viikolta, jolloin viikon jokaisena iltana sekalainen ryhmä rukoilijoita kokoontui Tuomiokirkkoon rukoilemaan tapahtumien ja kaupungin puolesta. Joka ilta Jumala puhui - ja laski sydämeltään tietyn aiheen, jonka puolesta rukoilimme. Esimerkiksi rakkaudettomuus uskovien kesken, ristintie, totuus, kiittäminen, Jumalan tuli, nukkuvat Herran sotilaat, paimenellisuus ja eksyneet lampaat sekä voitto. Kaikessa punaisena lankana kulki Isän rakkaus lapsia kohtaan. Iltoihin mahtui ihmeitäkin mukaan: esimerkiksi iltana, jolloin olimme rukoilleet, että Herra nostaisi nukkuvat sotilaansa taistelemaan tässä maassa, ihan vieras mies käveli meidän luokse ja sanoi: "Voisitteko rukoilla puolestani. Olen uskossa, mutta elämässäni on ollut hengellisesti vaikea kausi. Tulin Pirkanmaalta tänne, koska koin, että Jumala kehotti lähtemään tänä iltana Turun tuomiokirkkoon. Koen, että Hän tahtoo antaa uutta ilmestystä itsestään minulle." Rukoilimme miehen puolesta, ja hän oli iloinen ja koskettunut, ja lähti samantien takaisin Pirkanmaalle!
Yhteys uskovien kesken on ollut puhuttelevaa näiden viikkojen ajan. Kuinka paljon helpompaa on levittää ilosanomaa, kun saa itse vahvistua päivittäin uskovien yhteydestä! Keskustelut, elämän jakaminen, syöminen, nauraminen ja yhdessä tekeminen tuo elämän makua päiviin. Ja kuka ei haluaisi makua omaan elämäänsä? Eläminen on parasta evankeliointia!
www.turunpalo.net
www.rukousverkko.org

tulis jo syksy!

2006-09-24T09:36:00.000-07:00

Ilmaston lämpenemisestäköhän tämä johtuu, kun syyskuun 24.päivä voi vielä hillua t-paitasillaan ulkona? Naapurin ranskalainen meinas, et kannattais ostaa Lapista palsta maata ja ryhtyä kauppaamaan rantalomia pohjoisen auringon alle!
Kuuluu hyvää. Oon ollu innoissani uusista tuttavuuksista. Toinen on sellanen uuspakana, jonka tapasin puoltoistavuotta sitten, kun olin evankelioimassa yhdessä baarissa (mitä en oo kyllä sen koommin tehny):D. Nyt sitten törmäsin samaan henkilöön yliopistolla pari viikkoa sitten, ja aijotaan nähdä sen ja sen kihlatun kanssa, ja jutskailla elämänkatsomuksista. intresting!(ja ps.-saa rukoilla!)
Toinen mielenkiintoinen tuttavuus tupsahti eteen luennoilta. Istuin siellä yhden pojan vieressä, ja koin että siinä on joku juttu miksi siihen kuuluis tutustua..rukoilin vähä. no, jäätiin viime luentojen jälkeen jutteleen sen kanssa, ja kävi aika nopeasti ilmi , että se on harrastanu aikidoa 6vuotta, ja tuntee "khii"voiman ja uskoo jumalaan, joka on "spirit that moves through all things"... Mietiskely ja aikido on sen elämäntapoja. Hmm. Sitten se katsoi mua vähän alta kulmien ja kysyi: ootko sä kiinnostunu, mietiskeletkö sä..? Mä paukautin sille suoraan, että ei ku mä uskon Jeesukseen, joka on ainoa totuus. Se oli ihan mielenkiintoinen tilanne, siis tosi positiivinen, mutta ehkä vähän epämääräinen..Juteltiin aiheesta aika paljon. Olis kyllä mukavaa tutustua siihen paremmin.
Oon ollut jotenki tosi innostunu noista tapauksista mitä Jumala on johdattanu mun eteen. Mä koin kesällä, että nyt syksyllä Jumala avais ovia vastaavanlaisten ihmisten pariin. En mä tiedä tutustunko noihin paremmin, mutta haluisin kyllä! Ja jos se Jeesuksen tahto on, niin se tapahtukoon!

ollako vai eikö olla?:D

2006-09-13T10:55:00.000-07:00

To do is to be - Rousseau
To be is to do - Sartre
Do be do be do be do - Frank Sinatra
Ja ba da ba do - Fred Flintstone

what can I say

2006-09-05T11:58:00.001-07:00

Koulu alkoi tänään. Oli ihana kesä..! Viikko sitten kotiuduin Turkuun Helsingistä Helin luota, Riihimäeltä velipoikien tyköä, ja viikon mittaiselta Ahvenanmaan reissulta. Junassa tullessani Jumala sanoi, että mulle on yllätys odottamassa kotona. Hmm!? Asunnolle päästyäni tapasin heti uuden kämppikseni, Natashan Venäjältä! Vähän olin rukoillutkin, että saisin vaihtarikämppiksen, jotta saisin puhua enkkua päivittäin :). Kansainvälistymistä on selvästi ilmassa... Samaan syssyyn tutustuin nimittäin naapurin ranskalaispoikaan, joka on asunut jo vuoden suomessa, mutta en vaan aiemmin oo kunnolla jutellut sen kanssa. Alan tuli syömään mun synttärikakkua! (By the way, täytin lauantaina kunnioitettavat (älkääs naurako siellä..) 22vuotta.) Hänen kautta tutustuin sitten toiseen naapurin poikaan, saksalaiseen vaihtariin, ja lisäksi toiseenkin ranskalaiseen. Oon myös pitänyt yhteyttä sellaseen kiinalaiseen, johon satuin törmäämään bussissa puol toista vuotta sitten..? Se haluu tulla mun kanssa meidän seurakuntaan katsomaan minkälaista siellä on! Natasha kävi jo tutustumassa viime sunnuntaina :). Niin ja tuon kiinalaisen kautta tutustuin toiseenkin kiinalaiseen, joka haluaa oppia suomea...chattailen siis kiinalaisen kanssa suomeksi, that's something!
Tänä syksynä aloitan lukemaan kehitysmaatutkimusta. Englanniksi! Tähän mennessä oon ainoastaan lukenut englanniksi, nyt pitää sitten selviytyä tenteistäkin ilman suomea...Jumala mua siinä auttakoon! Mutta oon tosi innoissani. Tästä seuraa jotain tosi hyvää ja hedelmällistä.

Tulitauko

2006-08-17T10:05:00.000-07:00

Rukoillaan, että maanantaina alkanut tulitauko Libanonissa kestää, ja alueelle saataisiin pysyvä rauha. Rukoillaan, että Israel vapauttaisi Libanonin satamasaarrot, jotta humanitaarinen apu pääsisi perille. Rukoillaan myös Libanonin yhtenäisyyden puolesta, jotta maa ei ajautuisi suurempaan kriisiin. Maa on ollut sisällissodassa vuosina 1975-1990, ja on edelleen hajanainen. Sisällissotaan osallistui niin Israel, Palestiinalaisten vapautusjärjestö PLO kuin Syyriakin. Lähi-idän valtioiden suhteet ovat monisyiset ja epävakaat. Rukoillaan rauhaa, ja ennenkaikkea Jeesusta valtaamaan alueella asuvien sydämiä!

Mazen Kerbaj, Beirut, Libanon

2006-08-10T12:50:00.000-07:00

Mazen Kerbaj

THE FUNERAL
IN THE FUNERAL

today, 13 dead
during the funerals
of yesterday's deads

Hilarious!

2006-08-10T08:39:00.000-07:00

Check this out: Hel-looks !!!

HEL LOOKS is selected street fashion from Helsinki, the capital of Finland. The pictures are taken in the streets and clubs of Helsinki from July 2005 onwards.

Here you can find some tips for dressing!;)

Rock on the Rock

2006-08-07T05:56:00.000-07:00

Gardajärven kupeessa järjestettiin heinäkuussa Rock on the rock festarit. Bändejä oli saapunut ympäri maailmaa, Suomea edusti Frail . Ruotsalainen Wonderland ja italialainen Crafted Branches teki suurimman vaikutuksen...Brittiläinen [dweep] puolestaan oli ihan hulvaton! Festaripaikka oli pienessä San Michelon kylässä vuorten ympäröimänä, ja alas järvelle ja kaupunkiin avautu upeat näköalat. Viikonloppua vietettiin Eliseon, Alessandron ja Federicon, ja tietenkin uusien tuttavuuksien kanssa. Porukkaa festareilla oli ehkä satakunta, ja ainakin mä tykkäsin ettei ihmiset hukkunu massaan. Kyseinen viikonloppu oli yks parhaimpia - Jumalan läsnäolon sai tuntea iholla, luonnon upeus ja hyvä seura&musiikki sai sydämen ylistämään ja suupielet kohoamaan kohti korvia.

vettä, vuoria ja erilaisia maisemia

2006-08-07T05:38:00.000-07:00

Liguria lännessä ihastutti jylhine merenrantoineen, etelässä sannicandron hiekkarannat ja silmänkantamattomiin ulottuva ulappa lumosi, samoin pohjoisen vuoret aiheutti muutakin kuin huikasuja mahanpohjassa.
Jokapuolella oli tosi erilaista, maisemat vaihtui sen mukaan mihin ilmansuuntaan matkustettiin.

belli bambini

2006-08-07T05:11:00.000-07:00

Lapset vie mun sydämen, missä tahansa sitten oonkin. Italiassa aika harvat puhuu hyvin englantia, mutta lapsiin sai hyvin kontaktia. Ne puhui mulle sumeilematta italiaa, ja kunhan vaan hymyilin ja sanoin pari sanaa italiaksi niin oltiin ystäviä heti. Lapset on kyllä ihan parhaita joka paikassa. Niiden silmistä näkee miten puhtaat sydämet niillä vielä on.
Koin että Jumala puhui mulle lapsista ja lasten tilanteesta maailmassa. Mä oon pienestä tytöstä asti toivonu, että jonain päivänä pääsisin tekemään katulasten parissa töitä. Vaikka oman kutsumuksen kanssa oonkin vielä vähän hakusalla, niin kärsivät lapset varmasti liittyy asiaan. Eliseo, yksi ihanista italialaisista joihin sain tutustua, sanoi mulle kyllä yhden parhaista kuulemistani kohteliaisuuksista: "Mari, sulla on hyvä sydän, lapsen sydän." Vautsi:). Yhtenä iltana pelasin pikkupoikien kanssa jalkapalloa, ja kun lähdettiin Danilo nauro mulle, että mua ei kuulemma erottanu niistä lapsista ollenkaan, olin niin samanoloinen.. öhöm, ei meillä ollu ku ehkä 17 vuotta ikäeroa;D.

Laura my darling!

2006-08-07T04:50:00.000-07:00

Laura oli mun kanssa ensimmäistä viikkoa lukuunottamatta kaikki päivät Italiassa. Elettiin hyvin symbioottinen pari kuukautta aamu unenpöppöröistä iltavilliin ja yöllisiin keskusteluihin (joita käytiin usein myös unissaan:D Laura: ikävä sun unissa puhumista! viimeisenä iltana Lauran kerrossängystä kuului huolestunutta mutinaa: "Kauheeta..Horrible..." taitoi tyttö nähdä unta mun paluusta Suomeen;D).

Laura kääntää Danilon yhtä kirjaa suomeksi. Kirjan pitäis valmistua alkuvuodeksi. Se on ihan älyttömän mielenkiintoinen kalenteri/rukous/raamatunlukukirja vuoden jokaiselle päivälle, ja joka sivulla on tosi paljon kiinnostavaa infoa raamatusta, eri maista, kansoista, yhteiskunnallisista jutuista jne.

Laura on 19 v, Lahdesta, tykkää villasukista ja Nuuskamuikkusesta, lautailusta, kanteleen soitosta, runsaista aamupaloista ja sellonsoittajista
.. Laura on vaan niin Ihana!

seurakunnista

2006-08-06T15:04:00.000-07:00

Danilon työn siivellä päästiin matkustelemaan ympäri Italiaa, ja nimenomaan tutustumaan eri paikallisseurakuntiin. Tuli nähtyä etelässä Sannicandro, idässä Reggio Emily, pohjoisessa sveitsin rajalla joku pieni vuoristokylä, Paviasta tunnin matkan päässä oleva Piedragavina, sekä Milanossa yks seurakunta. Kaikki seurakunnat joissa vierailtiin, oli osa "järjestymätöntä" evankelista "brethers" -veljekset- seurakuntaa.
Agape piedragavinassa

Näissä pienissä yhteisöissä on kussakin ehkä 15-50 eri-ikäistä vakituista jäsentä, plus muutama srk vanhin ja johtaja. Mä sain ottaa osaa seurakuntien agape, eli rakkauden aterioihin, joita yhteisöt järjestää noin kerran kuukaudessa omille ja lähialueen uskoville. Agape järjestetään ulkona puistossa tai ravintolassa, srk:n tiloissa tai vaikkapa jonkun kotipihalla. Ruokailu järjestetään yhteisvoimin, mutta aluksi kokoonnutaan kuulemaan opetusta, rukoilemaan ja laulamaan kuten jokaisessa tavallisessakin kokouksessa.
Reggio Emilyn seurakuntaa

Muhun teki vaikutuksen seurakuntien perhemäisyys. Ihmiset tunsi toisensa ja oikeasti viihtyi yhdessä! Paljon naurua ja hyvää mieltä, herkullisesta ruuasta puhumattakaan. Ja samalla Jeesus oli kaikessa mukana. Sannicandron sunnuntain kokous.Naiset ehti just ottaa huivit pois päästä..

Evankelisten tilanne Italiassa valitettavasti on tosi hankala. Katoliset jyrää tässä maassa. Juttelin yhden seurakuntanuoren kanssa nuorten uskovien tilanteesta, ja valitettavasti monet katoliset vanhemmat päästää lapsensa paljon mieluummin discoihin kuin evankelisiin seurakuntiin. Tämä tyttö oli saanut porttikiellon kaverinsa kotiin pyydettyään kaveriaan erääseen kotona pidettävään kokoontumiseen. Ennakkoluulot on tiukassa. Mutta onneksi Jeesus osaa murtaa ennakkoluulot! Mutta osaako
uskovat..? Katolinen kulkue Bressanassa.

hiljaisuus puhuu tuhansia sanoja

2006-08-06T14:20:00.000-07:00

Suomessa taas. Hyvä olla kotona. Tällä hetkellä oon Raahessa perheen ja suvun parissa. Oon nauttinut raikkaasta tuulesta ja elokuun auringosta, luonnosta, rauhallisuudesta, ihmisten tavallisuudesta:).
Helsinkivantaanlentokentällä on aina yhtä hämmentävän huvittavaa, kun kulttuurierot maiden välillä kärjistyy.. Siinä missä Milanossa tai muualla volyymitaso on katossa ja ihmisiä puskee joka paikasta hienoine hepenineen, niin hv:lla on kissat käyny viemässä kielet jokaiselta -harvalta- vastaantulijalta... Kaikki on eleetöntä ja hillittyä... Luonnollista, ei isoja egoja tai prameita vaatteita.. Hiljainen kansa, näyttää mietiskelevän syntyjä syviä. Paljon ei myöskään aviopuolisolle, saati sitten vierustoverille, pukahdeta..AH! ihanan suomalaista!:D Hiljaisuus on musiikkia korville, eikö se niin mene..
Toisaalta junassa etelästä pohjoseen iski karu totuus silmille - - perjantai-illan huumassa oli monta nuorta matkustajaa kaljatölkit kädessä. ja äänenvoimakkuuskin oli tölkkien hupenemiseen suoraan verrattavissa. istuin sellasen ällöttävän omahyväisen nuoren miehen takana, joka brassaili kännykkäänsä kaiken mahdollisen rapujuhlista bisneksen kautta laihdutukseen ja edelleen kaunokirjallisuuteen - - ja puolet ajasta jauhoi ryyppäyksestä ja juhlimisesta. hohhhoijaa. ja sama meno alkoholin suhteen jatkuu paikasta toiseen. Hyvästi Italian punaviinikulttuuri!
No, eilen sitten vietettiin aikaa luonnossa, ihasteltiin niittykukkia, käytiin uimassa ja grillattiin. Rakastan Suomen Luontoa! Se on ehdottomasti yks Suomen parhaista puolista. Luonto ja rauhallisuus.
Mutta seuraavaksi pieniä makupaloja kahden kuukauden ajalta, asioista jotka nyt päällimmäisenä on mielessä.. :)

ciao!

2006-06-30T15:07:00.000-07:00

Terveisià italiasta! kuukausi on vieràhtànyt hetkessà, vaikka toisaalta tuntuu kuin olisin ollu iàt ja ajat tààllà. paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua.. pààllimmàisenà on mielessà mieletòn helle ja kaveri kehen oon tutustunut ehkà parhaiten tààllà ollessa, nimeltààn Hiki..
asun siis Danilon perheessà, mukavassa italialaisessa talossa vilkkasliikenteisen kadun varrella kaupungissa. mun lisàksi tààllà on kl:n 2 aktiotiimilàistà ja Laura, joka kààntàà D:n yhtà kirjaa suomeksi. Maaritkin kàvi olemassa làhes kaks viikkoa tààllà. meillà oli kivaa:)
kello on nyt làhemmàs kakstoista yòllà mutta meteli on korvia huumaava, autot tòòttàilee kadulla -italia taisi voittaa jalkapallo-ottelun.. istun kuumassa tyòhuoneessa kirjojen keskellà, maistelen muovipullosta viinià ja yritàn pitàà hyttyset loitolla ja silmàt auki..
mà oon iloinnut tosi paljon tààllà ollessa siità, ettà oon saanu olla jotenkin tosi vapautuneesti oma itseni tààllà. on ollut helpompaa nàyttàà omat tunteet, ja olla muutenkin spontaani ja oma-aloitteinen. tyòn puolesta vàlillà tulee paineita, ei oo mitenkààn helppoa olla vieraassa perheessà arjen keskellà pàivàstà toiseen. siinà nàkee toisista niin nopeasti hyvàt ja heikot puolet..no, hyvàllà asenteella (joka tulee kyllà armosta) pàrjàà pitkàlle:).
ollaan matkusteltu ympàri italiaa danilon tòiden siivellà. oon tavannu tosi paljon ihania ihmisià, nuoria ja vanhoja. seurakunnat tààllà on kuin suuria perheità! lapsista ei tiedà kuka on kenenkin kun kaikki pitàà toisista huolta. kokoontumisissa ikàjakauma vaihtelee vauvasta vaariin.
Junissa Jumala on antanut tosi helposti kontakteja toisiin matkustajiin, ja oon saanu kertoa Jeesuksesta ja omasta uskostani tosi monille. kielikààn ei oo ongelma, muutamalla italian sanalla saa jo ihmeità aikaan!:D Rakastan sità, ettà saan kertoa Jeesuksen rakkaudesta ja ihmeellisyydestà! vàlillà tulee ahdistus kaikkien ihanien ihmisten puolesta, kun saa nàhdà niin selkeàsti miten ihmiset on hukassa ilman Jeesusta, eikà ne ite ymmàrrà sità. Maailma elàà niin valheessa, ettà kauhistuttaa nàhdà siità edes murto-osa..
Rakkautta Jumala on synnyttànyt myòs kàrsivien puoleen. Tààllà oon tàhàn mennessà nàhnyt vaan hyvinvointia, ja oon tosi kiitollinen kaikesta siità, mistà saan nauttia aineellisesta hyvàstà. Samaan aikaan mieli vaeltelee jossakin, missà asiat ei oo niin hyvin.. haluaisin pààstà tekemààn Jumalan valtakunnan tyòtà paikoissa, jossa aineellista hyvàà ei ole niin paljoa.
Kansatkin puhuttelee -- tààllà kun nàkee ja kohtaa niin paljon enemmàn eri kansalaisuuksia kuin suomessa. oon ihastellut ihmisten erilaisuutta -- miten voikaan olla, ettà joka ikinen ihminen on ainutlaatuinen, ei oo maa pààllààn kantanut kahta samanlaista ihmistà! Jumala on luova isolla àllàllà!
Danilolta oon saanu vàhàn opetusta Raamatun alkukielten saloista.. Jumalan sana alkukielellà on tàydellinen ja tàynnà ihmeteltàvàà! Danilon elàmàntapa on myòs arvostusta heràttàvàà, pàivà toisensa jàlkeen mennààn tàysin Jumalan huolenpidosta riippuvaisena, siis taloudellisesti ja muutenkin.
nyt mua nukuttaa niin paljon, ettà on pakko lopettaa, mutta koitan pààstà useammin tàstà làhtien kertomaan kuulumisia. Siunausta kaikille, pitàkààhàn suomi (ja muut maat missà olettekin..!) pystyssà:D!

arrivederci!

2006-05-28T12:08:00.000-07:00

Vitsi, en osaa kuvitella, että huomena kello 11 aamulla oon Italiassa! Jihuuuuu!!! Ihan huippua. Oon tosi kiitollinen Jumalalle, että pääsen ulkomaille pariksi kuukaudeksi... Oon siis Milanon lähellä kesä- ja heinäkuun, italialaisessa perheessä kotiapulaisena :). Danilo, perheen isä, on evankelista, jonka sydämelle Jumala on antanut Suomen. Danilo on myös rukoilija, ja itse asiassa ensimmäisen kerran tapasin hänet, kun hän oli opettamassa rukouksesta Kansanlähetyksen Nuorten kesässä. Mutta nyt pitää lopettaa, että ehdin nukkua edes hetken!!

Toivottavasti voin kirjotella lisää jossain vaiheessa:)!

*Siunausta kesään rakkaat*

mun elämä?

2006-05-19T12:26:00.000-07:00

Viime aikoina oon lukenu kolme aivan tosi puhuttelevaa elämänkertaa: Taivaallinen mies, veli Yun (Paul Hattaway), Gurun kuolema (Rabi Maharaj) ja Lohikäärmeen ajo (Jackie Pullinger). Sen lisäksi oon lukenut Voittava rukous -kirjaa (Michael Howard). Neljä erilaista, tavallista ihmistä eri puolilta maailmaa, joita kaikkia yhdistää yksi piirre: usko Jumalaan ja oman elämän täysi omistaminen Jeesukselle.
Veli Yun syntyi köyhään kiinalaisperheeseen, tuli nuorena poikana uskoon ja aloitti uuden elämänsä rukoilemalla ja paastoamalla 100 päivää, jotta saisi käsiinsä Raamatun. Rabi syntyi Intiassa hinduperheeseen, jossa perheen isää palvottiin jumalana. Isän kuoltua Rabi jatkoi isänsä viitoittamaa tietä arvostettuna guruna. Rabi ei löytänyt hindulaisuuden kautta tietä Rakastavan Jumalan luo, mutta Jeesus johdatti nuoren Rabin ainoan Jumalan luokse.
Jackie lähti nuorena tyttönä Englannista laivalla Hong Kongiin, tietämättä oikeastaan minne hän oli menossa ja mitä tekemään. Ainoana motiivina oli halu julistaa ilosanomaa Jeesuksesta niille, jotka eivät sitä vielä olleet kuulleet. Jokainen rakasti Jumalaa enemmän kuin itseään, jokainen tahtoi antaa elämänsä Jeesuksen käyttöön ja jokainen eli todeksi uskoaan.

Jokaisessa kirjassa on kymmenittäin ihmeellisiä kertomuksia, johdatuksia ja tapahtumia, joita nämä henkilöt kokivat seuratessaan Jeesusta. Ja parasta: sadat ihmiset löysivät Jeesuksen, armon, rakkauden, ikuisen elämän ja pelastuksen.
Kyseisiä kirjoja lukiessa en voinu välttyä peilaamasta kertomuksia omaan elämääni. Tuli tutkisteltua oman sydämen asennetta ja suhdetta Herraan. Aluksi ahdistuin siitä, että mulla on kaikki niin hyvin ja elämä on turvallista ja tasapainoista samalla kun tuhannet ihmiset kärsii ja on vailla Jumalan rakkautta, enkä mä osaa tehdä yhtään niiden auttamiseksi... Ajattelin, että mun elämänlaadun on pakko jotenki huonontua, jotta voisin elää enemmän Jeesukselle. Myöhemmin tajusin, että oikeastaan kyse ei oo elämänlaadusta, vaan siitä, oonko todella antautunut Jumalalle. Oonko riippuvainen Jeesuksesta ja otanko kaiken hyvän kiitollisin mielin vastaan ymnmärtämällä, että milloin tahansa voi tulla se päivä jolloin joudun luopumaan siitä, vai onko elämänlaadusta tullut mulle epäjumala, jolla kyhään ympärilleni omia turvarakenteita ja jonka kautta toteutan itsekkäitä halujani? Osaanko elää kaiken tämän runsauden keskellä niin, että mun sydän on kiinnittyneenä yksin Jeesukseen? Luulenpa, että on haasteellisempaa elää jatkuvassa hyvinvoinnissa ja mukavuuksissa täysillä Jeesukselle, kuin sillon, kun ympärillä ei oo enää paljon muita vaihtoehtoja kuin turvata täysillä Jeesukseen. Mutta kun nyt elämänlaatu on niin hyvää, niin muistanko edes kiittää niistä siunauksista, joita päivittäin saan nauttia: ruuan runsaudesta, lämpimästä kodista, terveydestä, perheestä..? uups.
Kirjoja lueskellessa aloin myös automaattisesti ajatella, että jos Howard rukoilee tuolla tavalla, munki kuuluis rukoilla samalla tavalla.. Tai koska veli Yun rukoili ja paastosi Raamatun saamiseksi 100päivää, niin mun täytyis yltää samanlaisiin "suorituksiin"...Huh. Tai koska Jackie hyppäsi laivaan ja matkusti uskon varassa toiselle puolelle maapalloa sukulaisten ja ystävien kauhuksi, niin tottakai myös mun kuuluu ampasta suoraan seuraavaan junaan ja lähteä kertomaan Jeesuksesta sinne minne tie vie.(oh. houkutteleva ajatus:) ).
Mutta sitten mä yks ilta riemastuin, kun tajusin että HEI! Mä oon Mari, enkä Howard tai Rabi tai Jackie. Herralla on mun varalle täysin omat suunnitelmat, eikä mun tarvi muuta ku olla Jumalan rakkaudessa ja rakastaa ja etsiä Jeesusta... Mun ei tarvi rukoilla niinku Howard, paastota niinku veli Yun, eikä olla niin rohkea kuin Jackie. Ainoo mitä Jumala tahtoo, on että annan OMAN elämäni ja itseni hänelle, kokonaan, ehdoitta. Ei hän halua, että kopioin muita, tai yritän muokata itseäni johonkin tiettyyn malliin, vaan Jumala tahtoo että elän suhteessa hänen kanssaan omana itsenäni. Mun suhde Jeesukseen on ainutlaatuinen, ja mun elämälle on Herralla täysin omat suunnitelmansa! Niinkuin jokaiselle meistä :). Ei ole, eikä tule kahta samanlaista...

Suosittelen noiden kirjojen lukemista, jos et oo jo aiemmin lukenu niitä. Jokainen on omalla tavallaan tosi rohkaiseva, innostava, herättelevä, ravisteleva ja puhutteleva. Jeesus on ihmeellinen, kaikkivaltias Herra nyt ja aina!

Only good

2006-04-28T09:26:00.000-07:00

Do you want to know God? Then learn to understand the weakness and imperfections of other men.

But how can you understand the weakness of others unless you understand your own?

And how can you see the meaning of your own limitations until you have received mercy from God,

by which you know yourself and Him?

When we love others with His love, we no longer know good and evil, but only good.

Thomas Merton

(Mertonia sähköpostissaan siteerasi Pauli.)

Pieniä kiviä

2006-04-26T01:16:00.000-07:00

"Eivät ihmiset vuoriin kompastu vaan kiviin."
Nikita Hrutshev

Kyseinen aforismi on puhutellut mua viime päivät. Miten niin helposti lipsun tekemistäni päätöksistä sen takia, että en ole ehdoton vaan liian lepsu. Konkreettisena esimerkkinä voisin mainita sen, että oon jo pitkän aikaa miettiny, että oon riippuvainen sokerista (herkuista), vaikken haluais olla. Mutta se, mikä mua on estänyt herkuista vierottumista on ollut se, että oon kompastunu pieniin kiviin: yhteen keksiin, suklaapatukkaan, kavereiden tarjoamiin karkkeihin. Ja mikä liuta tekosyitä on tullut kehiteltyä matkan varrella. "Koska sataa ja mua ärsyttää, hemmottelen itseäni ostamalla karkkia." "Jos käyn kylässä jossakin, tottakai herkut kuuluu asiaan." ja niin edelleen. Niiden takia mä en oo pystynyt vähentämään herkkujen syömistä yhtään. Enkä mä siis oikeesti oo edes taistellu tämän asian kanssa. Ei mua edes oo haitannu mun herkkujen syöminen.

Mutta kysymys ei kuitenkaan oo siitä, ettenkö mä sais syödä herkkuja. Eihän kukaan mua kiellä syömästä. Mutta kysymys on siitä, että mä haluaisin, että en olis niistä niin riippuvainen. Enkä mä oikeesti tarvi niitä. Mä haluan laittaa jotku rajat mun herkuttelulle ja karsia sellasta, mitä en oikeasti tarvi. Niinku monella muullakin elämän alueella, tälläkin, tahtoisin elää yksinkertaisemmin. Sen takia mun pitää olla tarkkana kivien kanssa :).

home, sweet home!

2006-04-18T09:06:00.000-07:00

Onpas ollu mukavaa olla kotona pohjoisessa! En malttais lähteä ollenkaan Turkuun vaikka sieläki on aina niin mukavaa :D. On ollu ihanaa olla vanhempien hoivissa, nähdä sukulaisia ja vanhoja ystäviä. Sitä oon miettiny, kuinka nykyaikana menetetään aika paljon siinä, että monesti perhe ja suku asuu niin kaukana toisistaan, ja kun ollaan totuttu niin yksilökeskeiseen elämäntapaan..Mutta toisaalta puolensa ja puolensa. En mä tiedä sopeutuisinko enää tänne pohjois-pohjanmaalle jos täällä pitäis asua vakituisesti...

Pitää kertoa muuten yks ihana rukousvastaus! Oon rukoillu sillon tällön, että saisin digikameran, ku oon aina haaveillu että saisin kameran ja oppisin valokuvaamaan... No, viime aprillipäivänä mun ihana rakas ystävä vei mut kauppaan, ja sanoi (tietämättä siis mitään mun digikamerarukouksista) : Tää ei oo sitte aprillipila.. Haluan ostaa sulle digikameran!! Arvaa meinasinko pyörtyä...ku ei joka päivä kaverit ostele digikameroita :D... Jumala on kyllä ihmeellinen...! Nyt mulla on sitte upouusi digikamera, ja hyvä todistusaineisto (jolla oon jo saanu todistaa monille ja kaikki on ollu ihmeissään!) siitä, miten rukous toimii! :) Kiitos Jeesus!

niin paljon parempaa on

2006-04-08T01:02:00.000-07:00

rakastaa kuin olla välinpitämätön,
huomioida kuin olla huomaamatta,
kysyä kuin olla kysymättä,
olla vapaa kuin kahlehdittu,
luottaa kuin epäillä,
toivoa kuin olla toivoton,
innostua kuin olla tylsistynyt!

Mulla on meneillään tässä yks pitkäaikainen projekti... Nimittäin identiteettini löytäminen! Se kuka minä olen, millaiseksi mut on luotu, mistä asioista mä haaveilen ja mitkä asiat on mun sydämessä tärkeitä ja mitkä on ne mulle luontevimmat tavat ilmaista itseäni ja tuoda ajatuksiani ja tunteitani esiin. Mä oon ollut matkalla omaan itseeni ja mun matkaoppaana on ollu ihana totuus, jota valhe juoksee kauhuissaan karkuun minkä jaloistaan pääsee, Jeesus :).
Taivaan Isä on näyttänyt mulle sitä, kuinka paljon parempi vaihtoehto on uskaltautua ottamaan Hänen parantavaa rakkautta vastaan, kuin että sulkea sydämen ovet ja pitää itsepintaisesti kiinni siitä että "mä oon arvoton" ja voi kauhistus, "tekopyhä itseni korottaja ja esittäjä, jos uskallan ajatella itsestäni jotain hyvää"!
Mä oon käsittänyt hiukan sitä, että kun mä suostun uskomaan ja ottamaan vastaan sen, että mun todellinen identiteetti ON Jeesuksessa, eli siinä että oon puhdas ja rakastettu, niin A) mun oma elämäni helpottuu ja B). Jumalan toimintamahdollisuudet mun kautta kasvaa, koska pystyn uskomaan siihen, että Hän on luonu mut kuvakseen ja saan kaikella sillä mitä minussa on, ylistää Jumalaa! Jos Jumala on katsonut mut niin arvokkaaksi, että antoi oman poikansa kuolla, jotta minä pelastuisin, niin miksi mä enää epäilisin etten ole tärkeä?!
"Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?" Room.8.32
On mahtavaa huomata, että Jumala on luonut mut ihmeeksi, punonut minut huolella ja rakkaudella, luonut mun tunteet ja asettanu muhun mun luonteenpiirteet ja ulkonäön, ja antanut mulle juuri minulle suunnitellut lahjat, joista saan iloita ja joita saan käyttää Jumalan kunniaksi ja toisten iloksi! wau!

Niin paljon parempaa on katsoa totuuteen kuin valheeseen!

jännä kohtaaminen

2006-03-22T07:28:00.000-08:00

Eilen tapahtu jännä juttu. Olin yliopistolla kolmannessa kerroksessa, ja olin lähdössä alakertaan hissillä. Kävelin hissille, ja ihmettelin kun siinä hissin edessä seiso sellanen n.30 vuotias komee urheilullinen (mitä vielä, tumma!;D) nuorimies, joka katto mua toooosi pitkään jännä ilme kasvoilla. Mä ajattelin heti että siinä oli joku juttu... Mä vilkasin sitä ja katoin muualle ja kävelin siihen hissille, ja katoin uudelleen sitä, jolloin se moikkas ja kysyi: Käytkö sä treenaamassa meillä? (ylipistolla on paljo erilaisii urheilu mahdollisuuksia.) Mä naurahdin että -Eeen...? sit se sano että ai kun näytät niin tutulta... Missähän mä oon sut tavannu? ja katteli edelleen niillä jännillä silmillään. Sit se kysy että ootko sä nähny mua joskus?! mä vaan nauroin että en mä kyllä muista...
No aikaisemmin Mari olis sellasessa tilanteessa jättäny keskustelun siihen, mutta Uusi luomus on ymmärtänyt että aktiivisuus on loistava juttu! Mä jatkoin keskustelua ja kysyin että mitä treenejä se vetää? Vastaus oli joku tyyliä zan khii tai thai pong xhai, siis joku itämainen taistelulaji. Mä tajusin että se oli se Juttu miksi sen silmät oli niin jännät ja sen koko olemus. Mua alko myös huvittaan kun mietin että näytänkö oikeesti sellaselta, joka harrastaa taistelulajeja? :D (mitä ootte mieltä ;)?) Hissi tuli ja mä halusin tietää lisää siitä lajista ja kysyin että onko siinä jotain hengellistä? Se vastas nopeesti: Ai hengellistä? ei se mitää hengellistä oo! no mä lisäsin vettä myllyyn ja tivasin, no mutta onko teillä jotain mietiskelyä ? kehonhallintaa? siinä vaiheessa se oli vielä kovana et ei meillä täälä yliopistolla sellasta oo! mä sanoin niiiiin...? ja se sano vähän hiljasemmalla äänellä (kun meitä oli neljä samas hississä) -no joo kyllä mä ite oon mietiskelly aika paljon...Hissin ovet avautu ja oltii menos eri suuntii, mut mä pamautin sille suoraan että -Joo mä nään sen susta. Tyyppi kattoo mua hämmästynyny ilme kasvoilla kävelee pois päin ja tuijottaa mua edelleen ja mä jatkan -mä nään sen sun silmistä, ja hymyillen käännyin pois.

**
Koko episodi kesti siis oikeesti ehkä minuutin, ja se oli tosi jännä kohtaaminen. Mä oon kokenu ett Jumala on avannu jotain sellasta henkimaailmaa mulle uudella lailla, tuntuu että näkee ja aistii jotain juttuja ihmisistä... Ei sitä osaa selittää, mut tavallaan, jos Jumala opettais sen ja profetoimisen käytössä niin, että uskaltais sanoo ihmisille joita ei tunne, asioita joita niistä näkee (jos siis Jeesus kehottaa), niin mikä todistus se olis Jumalasta niille! Anna Jeesus viisautta ja ymmärrystä, luottamusta ja rohkeutta. Sitte vielä sellanen, että mulla oli ihan tosi rauhallinen ja varma olo siinä ku kohtasin ton miehen. Mä tiesin yksinkertasesti että mussa on Pyhä henki, ja se anto mulle varmuuden jutella sen kanssa. Eikä mua jääny harmittamaan se, että en ehtiny kertoo sille muuta tai todistaa Jeesuksesta, vaan mä uskon että se näkyy musta ulospäin ilman sanojakin. Mulla on rauha sydämessä, ja rakkaus sisällä ku Jeesus on mun sydämessä, ja uskon että se näkyy! Ja jotenkin mä luulen, että se miksi se luuli nähneensä mut aikasemmin oli sitä, et se tunsi omassa hengessään että mussa on jotain, eli Pyhä Henki. Mä tiedän, että jos Jeesus haluu, niin mä kohtaan sen miehen uudelleen ja voin kertoo sille tarkemmin mitä mä näin siitä ja kertoo sille Jeesuksesta.
Jännittävää!

through one vessel...

2006-03-22T06:22:00.000-08:00

About a month or two ago I had a feeling, that God begins to do something new in my life and in a wider context also. Behold, I will do a new thing; now it shall spring forth; shall ye not know it? Isaiah 43:19. And truly, I have already felt that at least a part of this New is here! Somehow the atmospheare in my life has changed. I have noticed, that being more open, and telling about myself and my life, bears good fruit in my own life and others lifes also. I've understood, that I'm not that affraid of being myself, saying my thoughts, not affraid of love and respect myself anymore... And that is a huge possibility to God act through me! I don't believe in myself, I believe in God! So I believe, that through only one vessel, one pot, through me and through You, in which God is allowed to use, He can do anything!

BlogBloggingCommunity BlogWeb...!?!WHAT?!:)

2006-03-17T15:50:00.000-08:00

Petra wrote good thougts about blogging in her blog, and I would like to continue this a little bit...I liked Petra's next writing too, in which she writes about living as a christian and preaching gospel should come through being the follower of Jesus in everyday life, not by doing some separated evangelizing (even I think that's ok too:)). Preaching gospel is not something you have to do. It should be something that you are. It's a kind of way of life.
As the hebrews 4:2 says "For we have had the gospel preached to us, just as they did; but the message they heard was of no value to them because those who heard did not combine it with faith." (suom. sana ei sulautunut heihin.)
The word of God should be so combined with us, that we become more like Jesus -the living word of God.
"For the word of God is living and active. Sharper than any double-edged sword." (Hebr.4:12) I think there is no better way to preach gospel than to live and love, and to act and speak the thruth in love.
And when I was reading Nea's thoughts about fellowship from her brand new and sweet blog and Laura's always-so-wonderful writings, this time about seeing things so "black and white" "christian and non-christian" -- one thing, that I have been thinking about the blogs, came to my mind... Could it be so, that everybody, no matter who they are, could easily join to this "blogcommunity" or whatever called, so that it would be open to everybody to read and share their thoughts and life, whether they are believers or not...? I think through communication, chatting and arguing in a positive way we could raise questions and encourage people to think, and also ourselve start to think... And yes, more interactively! It's possible, but could we somehow encourige people to do it? Or what do you think, are blogs too "intimate" for that?
-I would love to see in future (maybe already tomorrow :) ) more links to our schoolfriends', workmates', relatives' etc. blogs so that we could be more closely related (and affect) to a bigger group of people!

tiesitkö, että

2006-03-12T09:00:00.000-08:00

-koko planeettamme tuhoaminen yhdellä pommilla on mahdollista.
-ydinräjähdyksessä vapautuu kymmeniä miljoonia kertoja enemmän energiaa kuin tavallisia aseita käytettäessä.
-ensimmäinen atomipommi "trinity" räjäytettiin kokeena Nevadan autiomaassa vuonna 1945. Sähkömagneettinen säteily kuumensi ympäröivän ilman lämpötilan miljooniin asteisiin. Aavikon hiekka muuttui lasiksi.
-USA pudotti ensimmäiset (ja tähän mennessä viimeiset) atomipommit v.1945 Hiroshimaan ja Nagasakiin.
-keskimääräinen mannertenvälisten ohjusten kärki on 1megatonnin suuruinen.
-1megatonnin suuruisen ydinpommin räjähdyksen vaikutukset (radioaktiivinen säteily) leviäisivät ilmakehän kautta ympäri maailmaa.
-ydinase synnyttää miljoonien asteisen tulipallon, joka tiivistyy radioaktiiviseksi pilveksi; tappavaa lämpösäteilyä; paineaallon; sähkömagneettisen sykäyksen; säteilyä ja saastelaskeumia...Myöhäisvaikutukset nähtävissä sukupolvienkin jälkeen.
-Sähkömagneettisella sykäyksellä saataisiin lamaantumaan koko yhteiskunnan tiedonvälitys.
-maailmassa on 7ydinasevaltiota: USA, Venäjä, Iso-Britannia, Ranska, Kiina, Intia ja Pakistan. Lisäksi Israelilla on mahdollisesti ydinase. Pohjois-Korea on väittänyt omistavansa ydinaseen. Kansainvälinen yhteisö epäilee Iranin kehittelevän ydinasetta.
-Useimmilla teollisuusmailla olisi kyky rakentaa ydinase. Useat valtiot ovat myös aikaisemmin omistaneet tai pyrkineet rakentamaan ydinaseita.
-kuvia

its about love...

2006-03-09T05:39:00.000-08:00

Mulla oli mielenkiintoiset aamukeskustelut kämppiksen kanssa ennen kouluun lähtöä tänään:). Alettiin puhumaan koulun uskonnonopetuksesta ja päädyttiin homo- ja lesboparien adoptio-oikeudesta suvaitsevaisuuteen, luterilaisen kirkon pappien kautta Raamatun sanaan ja Jumalan valtakuntaan, ja siihen kuinka tämä maailma arvottaa asiat päinvastoin kuin Jumalan sana...

Mä oon aina rakastanut keskusteluja. Sitä että saa puhua ja miettiä ääneen, puntaroida eri vaihtoehtoja, kysellä ja pohdiskella, ja pyrkiä löytämään omille mielipiteille perusteluja. Kysymykset on mun mielestä ihania. Ei niihin tarvi löytyä vastauksia, mutta kysymykset haastaa mua ajattelemaan asioita omilla aivoillani ja sydämellä.
Tänään kun aamu lähti noin vauhdikkaasti liikkeelle, mä jäin sitten sen keskustelun jälkeen miettimään, että mikä on se tapa, jolla mä toisin esiin ne asiat mihin mä uskon sillä tavalla, että se tois kunnian Jumalalle ja keskipisteenä sais olla Jumalan rakkaus. Otetaan vaikka esimerkkinä homous tai esiaviollinen seksi. Mä uskon täysin sen, että e. homous on Jumalan silmissä kauhistus, koska se sanotaan Jumalan sanassa niin suoraan (esim. Room1:24-27). No ok, se on hyvä perustelu jo sinänsä (varsinkin jos ihminen on uskossa, koska silloin ei enää kyseenalaistettavaa mun mielestä jää), mutta varsinkin jos toinen ei oo uskossa, tosta perustelusta voi saada vähän vääränlaisen kuvan Jumalasta. Pitää kertoa miksi Jumala ei hyväksy homoutta. Koska Jumala on hyvä ja rakastava, ja tahtoo meille pelkkää hyvää! Koska Jumala ei hyväksy homoutta tai ea. seksiä (hei uus termi;D), niiden täytyy olla seurausta ihmiskunnan syntiinlankeamisesta ja synnin seuraukset me kaikki tiedetään. Ero ihanasta rakastavasta Isä Jumalasta, valheet, kaikki pahuus mikä maailmassa on, epäoikeudenmukaisuus, kuolema, rakkaudettomuus, (raskas työ :D) jne on synnin seurausta... Ja ainoastaan Jeesus voi vapauttaa ihmiset synnistä... Mutta mikä on se tapa millä mä sanoisin asiat niin, että kuulijalla ei jää väärää kuvaa siitä mitä sanon? Ettei mun mielipiteistä tule tuomitsemissävyisiä (koska se mitä pohjimmiltani sanon, on että hei, Jumala rakastaa meitä niin paljon että ei halua meille mitään pahaa, siksi synti on niin paska juttu)... Mutta sanoisin ne niin, että totuus pysyis mun puheissani totuutena. Ja synti syntinä, armo armona...

Entä kuinka tarkoituksenmukaista on ylipäätään keskustella vaikka homoudesta tai esiaviollisesta seksistä, varsinkin siinä tapauksessa, jos ihminen ei usko Jumalaan millään tasolla? Pitäiskö sivuuttaa koko aiheet ja keskittyä muihin asioihin? Mutta sitten tulee vastaan se, että Jeesus kutsui meitä parannukseen, luopumaan synnistä ja ottamaan vastaan syntien anteeksiantaminen... Kuinka voisin ymmärtää Jeesuksen teon merkitystä, tai miksi ottaisin Jeesuksen elämääni jos en ymmärrä, että ilman Jeesusta olen syntinen, Jumalalle kelpaamaton, toivoton tapaus. Ydin on kuitenkin siinä, että ihmiset tajuais sen, että just sitä me ihmiset ollaan jos ei olla tehty henkilökohtaista ratkaisua ja otettu Jeesuksen pelastusta vastaan.
Ja rakkaudesta kaikessa tässä on kyse... Jumala RAKASTAA meitä niin paljon, että ei halua, että me vahingoitetaan itteämme, ja just sitä synti tekee. Vahingoittaa meitä. Jumala VIHAA syntiä, koska se vahingoittaa meitä. Jumala vihaa esiaviollista seksiä, koska Hänellä ois meille niin paljo enemmän annettavaa jos noudatettais Hänen tahtoa. Mutta jos Pyhä Henki ei avaa näitä asioita, niin ilman Henkeä niitä on mahdotonta käsittää tai uskoa... Mutta silti "usko syntyy kuulemisesta ja kuulemisen synnyttää Kristuksen sana" (Room.10:17). "Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?" (Room10:14.)

Meidän uskovien pitäis varmaan rohkaistua enemmän julistamaan Jumalan sanaa oli se sitten miten kaukana tahansa tämän maailman arvoista, koska uskotaan että se on totuus, ja todistamaan siitä kuinka tämä sana vaikuttaa meidän elämässä päivittäin, ja muutenkin kertomaan siitä mitä Jumala on tehny meidän elämässä.
Mutta ainoastaan Pyhä Henki voi synnyttää Jumalan mielenmukaisia tekoja ja vieläpä niin että syntyy halu tehdä ja elää Jumalan mielenmukaisesti! JEEESUUUS, HALUUN JULISTAA SUN SANAA enkä arkailla!!!

"Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä" (Room.12:2)

****
ps.
tulikohan nyt taas vallan sekava ajatusrykelmä ja piiitkästi... :D

vapautta

2006-03-07T12:27:00.000-08:00

Olipa upee päivä! Olin metskulla sielä ylistyshuoneella, ja oli niin mahtavaa saada ylistää yhdessä tuttujen ja tuntemattomien kanssa... Mun piti olla siellä kaks tuntia mutta aikaa vierähtikin yli viis tuntia, hups :D. Siellä sattui olemaan samaan aikaan Sarsan Eva Helsingistä kahden tytön kanssa, ja niiden kanssa oli älyttömän vapaata ylistää! Ne on network4youthin kuvioissa mukana. Yks huippu juttu noissa rukous/ylistyshuoneissa on se, että niissä tutustuu aina uusiin ihmisiin :)!

On mahtavaa kun ylistyksessä päästään korkeammalle tai syvemmälle, uuteen lauluun, tai kun Pyhä Henki voitelee jonku "vanhan" laulun, jolla ylistetään. Sellasessa ylistyksessä vois viipyä tuntitolkulla ja ajantaju katoaa kokonaan. Mun mielestä yks perusjutuista ylistyksessä tai rukouksessa ylipäänsä on vapaus. Se että tuntee olonsa turvalliseksi ja vapaaksi ilmaisemaan itseä just sillä tavalla kun kokee hyväksi. Tämä juttu on vaan ihan älyttömän hankalaa monesti vaikka se kuulostaa yksinkertaiselta... Mä ainakin koen oloni usein epävarmaksi, enkä oo varma voinko vaan antaa mennä ja laulaa vaikkapa kielillä jos siltä tuntuu. Mutta oikeesti joka kerta kun uskaltaudun tekemään sitä mitä haluan, siitä seuraa jotain tosi hyvää:).
Sillon kun ihmiset heittäytyy Pyhän Hengen vietäväksi, ylistys on spontaania, nautinnollista ja täynnä yllätyksiä! Vapautta Jeesus on tullut tuomaan, vapautta synneistä, vapautta tuomiosta, vapautta peloista, vapautta murheen hengestä, vapautta kaikista kahleista! Jeesus on jo antanut meille vapauden olla sitä miksi meidät on luotu. Kuitenkin monesti tämä vapautuminen on meille "prosessi", joka kestää pitkän aikaa, koska Jeesus näkee meidän vajavuuden ja haavat, eikä tahdo tehdä mitään mikä vahingoittais meitä. Saadaan siis myös vapautua ihan vapaasti :D...Mutta olennaista on se, että antaudutaan Jeesuksen vapauttavalle työlle meissä, antaudutaan Pyhälle Hengen parantavalle voimalle, otetaan vastaan se totuus ja vapaus mihin meidät on kutsuttu! Uskalla astua askel eteenpäin sillä "vapauteen Kristus meidät vapautti". Gal.5:1

sisko, täti ja serkku

2006-03-05T11:36:00.000-08:00

Mulla oli kauan odotettuja vieraita viikonloppuna. Iso-sisko tuli junalla pohjoisesta, täti lännestä ja serkku täältä Turusta, ja vietettiin ihana viikonloppu yhdessä. Nyt mulla on kaapit (ja maha) pullollaan ruokaa, kun sukulaiset oli tietenkin huolestuneita, että riittääkö opiskelijalla rahaa ruokaan ja ne halus välttämättä ostaa mulle vaikka mitä. Ihanaa huolenpitoa:).
Tänään mä vein vieraat vierailulle meidän seurakuntaan, jossa oli vähän normaalista poikkeava kokous. Siellä oli ylistystä suurimmaksi osaksi, kun Turussa alkoi sellanen ylistysviikko. Jumalan omat kokoontuu ylistämään Herraa musiikin ja tanssin avulla viikon ajaksi vuorokauden ympäri! siis ei siellä tietenkään samat ihmiset oo koko aikaa, vaan ihmiset vaihtuu... Idea on lähtöisin 24-7 (24tuntia, 7vuorokautta) -rukoushuone liikehdinnästä, joka on kait englannista alunperin. Tarkoituksena on rakentaa rukoushuoneita erilaisiin tiloihin viikon (tai pidemmäksi) ajaksi, joihin ihmiset voi sitten tulla piirtämään, maalaamaan, rukoilemaan ja etsimään&kohtaamaan Jumalaa. Näitä rukoushuoneita on Turussa ollu useita, mutta tämä "ylistyshuone" on ensimmäinen.

Sisko ja täti ihmetteli ja tykkäs vapaudesta mikä siellä kokouksessa oli. Siis vapaus ylistää tanssimalla, soittamalla ja laulamalla...Voi että mun sydän tahtoo nähdä sen päivän kun Jumalan omat vapautuu iloitsemaan ja riemuitsemaan Jeesuksesta täysin sydämin... Mun sisko on just liittynyt oman seurakunnan ylistysryhmään, ja koki että Jumala halus tätä kautta opettaa hänelle ylistyksestä jotain uutta. Hienoa!
Mä oon ite saanu kokea, että juuri ylistyksen kautta on monia lukkoja itsessä avautunu, ja Jumalan hyvyys ja rakkaus on päässy murtautumaan mun sisälle ja sisimpiin sopukoihin...Monista vaikeista asioista oon saanu päästää irti ja alkaa ajattelemaan asioista uudella tavalla. Ylistäminen ei oo mitään mitä pitäis suorittaa tai väkisin puristaa, vaan se on sydämen asenne ja kumpuaa siitä, että mä oon rakastettu ja haluan ilmaista kiitokseni ja rakkauteni Jumalalle myös musiikin kautta. Jeesus on tullut antamaan meille kyynelten sijaan ilon öljyä, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan! (Jes.61:3) Ylistys on kyllä yks ihanimmista asioista elämässä :) se että saa laulaa/soittaa täydestä sydämestä ja viipyä Herran läsnäolossa on jotain äärettömän hyvää eikä sitä voi sanoin edes kuvata, se pitää ite kokea!

1Halleluja!
Ylistäkää Herraa, te jotka olette taivaassa,
ylistäkää häntä korkeuksissa!
2 Ylistäkää häntä, te hänen enkelinsä,
ylistäkää häntä, kaikki taivaan joukot!
3 Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu,
ylistäkää häntä, kirkkaat tähdet!
4 Ylistäkää häntä, korkeimmat taivaat
ja taivaankantta kattavat vedet!
5 Ylistäkööt nämä kaikki Herran nimeä,
sillä hän on ne käskyllään luonut.
6 Hän pani ne paikoilleen ainiaaksi, hän sääti niille järkkymättömät lait.
Ylistäkää Herraa, te jotka olette maan päällä,
7Ylistäkää syvyydet ja meren pedot!
8 Ylistäkää, tuli ja rakeet,lumi ja usva,ylistä, myrskytuuli, hänen käskyläisensä!
9 Ylistäkää, vuoret ja kukkulat,
hedelmäpuut ja setrit,
10 villipedot ja karja,
maan matelijat ja taivaan linnut!
11 Ylistäkää Herraa, kuninkaat ja kansat,
ruhtinaat ja kaikki maan mahtimiehet,
12 nuorukaiset ja neidot,
vanhat ja nuoret!
13 Ylistäkööt nämä kaikki Herran nimeä,
sillä hänen nimensä yksin on ylhäinen,
hänen mahtinsa ulottuu yli taivaan ja maan.
14 Herra on antanut kansalleen uuden voiman. Häntä ylistävät kaikki hänen palvelijansa, Israelin kansa, joka saa olla lähellä häntä. Halleluja!

psalmi 148

presence

2006-03-05T11:31:00.000-08:00

Newsboys -presence(My heart's desire)

I lift up my voice
To the King, King of Glory
I hold out my hands
To the One who is worthy
I long for Your presence
I long, Lord I need Your touch

Chorus:
Come, O Lord, and fill up my life
With the light of Your presence
This is my heart’s desire
Come and let your Spirit abide
I long for your presence
This is my heart’s desire

I long to be washed in the well of your mercy
I long to be warmed by the fire of your glory
I long for your presence
I long for your healing touch

Come and let your Spirit abide
I long for your presence
This is my heart’s desire
It’s my desire
Lord, you’re my desire
I want to feel your presence (x4)

Chorus

2006-02-27T04:26:00.000-08:00

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa metskulla vetämässä sitä ylistystä lapsille. Voi että se oli kivaa :)! Lapset on niin mainioita ja otti meidät innostuneina vastaan. Kerrostaloasunto vaan raiku kun lapset kohotti riemuhuutoja Herralle! Ollaan koettu, että se lasten ylistysryhmä on jotain minkä kautta Jumala haluaa synnyttää jotain uutta koko seurakunnassa. Ja tuntuu niin hienolta, että Jumala on katsonut, että mä oon luotettava
ja voin toimia tässä tehtävässä.
Pitää kertoa yks hauska yksityiskohta mikä tapahtu siellä eilen, ehkä siinä on jotain profetaalistakin :D... Siellä oli yks pikkupoika käymässä, jolla oli jalat jotenkin heikot, joten se istu pienessä värikkäässä (ja tarroilla koristellussa :D) pyörätuolissa. Rukoiltiin lasten kanssa sen pojan puolesta, kun se oli pohjois-suomesta käymässä, ja joku lapsista rukoili että kotimatka vois sujua helposti eikä mitään pelottavaa tapahtuis. Tämä pikkupoika keskeytti rukouksen ja sanoi vähän tuohtuneena "Ettekö te nyt ymmärrä että mä en pelkää mitään!"... :D poika oli ilmiselvästi ymmärtänyt identiteettiään Jeesuksessa;)
Sitten kun mentiin takas kirkolle lasten kanssa ja syötiin siinä kauheen tohinan keskellä vohveleita, niin se sama poika yhtäkkiä rullas kauheella vauhdilla salin keskikäytävää pitkin vauhti kiihtyen ja täräytti sillä rullatuolillaan suoraan päin puista alttaria, niin että kuulu vaan kauhee paukahus ja vauhti tyssäs kuin seinään :D. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun samalla piti torua että ei noin saa tehdä ja samalla nauratti että niin, lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta, mitä me noilla alttareilla tehdään!

***
Mulla on lomaviikko meneillään, mutta vähän harmittaa kun en päässyt kotiin Raaheen, kun mun pitää tehdä kanditutkielmaa... Tosin en mä ihan vielä kandidaatiksi valmistu, mutta tällä hetkellä tosiaan teen sitä itse työtä. Mulla on aiheena valtion muodostuminen instituutioksi ja Israelin valtion rakentaminen. Toisaalta mä tykkään tehdä sitä, mut toisaalta se on aika stressaavaa ja vaikeetakin! Onneks rima ei oo kauheen korkeella, kunhan jotain saan kirjotettua :D.

mualiman ympäri

2006-02-19T10:44:00.000-08:00

Olin viikonlopun Hämeenlinnassa. Siellä oli yhtä mukavaa ku aina ennenkin :). Porukkaa oli koolla kymmenisen henkilöä. Lauantaina oltiin sellasen kehitysyhteistyöjärjestön vuosikokouksessa ku mualimankaekkeus ry. Ollaan porukalla liitytty siihen vähän aikaa sitte. Mualimankaekkeus kuuluu findecoon, mikä on puolestaan Suomen kehitysyhteistyöliitto. Tällä hetkellä mualimankaekkeus toimii erilaisissa projekteissa muun muassa Kiinassa, Mongoliassa ja Nigeriassa. Oli tosi innostavaa kuulla niiden vanhojen konkareiden kokemuksia... Niillä on kyllä tosi paljon kokemusta ja ammattitaitoa. Ja ennenkaikkea isot sydämet täynnä rakkautta. Aika kunnioitusta herättävää, kun seitsemänkymppiset eläkeläiset jaksaa tehdä pitkäjänteisesti ruohonjuuritason työtä suomessa, mutta myös kiertää ympäri maailmaa ja panostaa aikansa, voimavaransa ja rahansa toisten ihmisten auttamiseen... Kertoo ehkä jotain Jeesuksen rakkaudesta...
"Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa" 1.Joh.3:18

ks. Jesaja 58:6-11

teetä intialaisittain

2006-02-14T11:47:00.000-08:00

Meillä oli eilen illalla vieraita. Special guests from India. Tähän liittyy ihan hauska juttu.. tai siihen miten ne vieraat pääty meille. Mä oon viime kesästä lähtien silloin tällöin nähny täällä turussa sellasen turbaanipäisen miehen. Siihen kiinniittää väkisinki huomiota, kun se turbaani on niin erikoinen ilmestys näillä main. Jossain vaiheessa mä huomasin miettiväni, että onkohan se mies yksinäinen kun se näyttää aina liikkuvan yksin (heh, mä oon aina tällainen :D). Yhtenä päivänä se sitten taas tuli mua vastaan kun pyöräilin kaupungille, ja päätin tervehtiä sitä ohimennen ja jatkoin matkaa.
Meni ehkä viikko eteenpäin, ja olin lähdössä koulusta kotiin. Huomasin sen miehen kävelemässä samaan suuntaan mihin olin ite menossa. Mä mietin, että pitäisköhän mun mennä jutteleen sen kanssa -mutta sanoin sitte Jumalalle että "jos se ohittaa mut, niin mä sanon sille jotain, muuten en sano mitään :D..." mä pyöräilin kotiin kiireen vilkaa ja unohdin koko asian. Päätin sittenkin piipahtaa sparissa kotimatkalla, ja kun olin maitohyllyllä, niin eiköhän se sama mies viiletä mun ohitseni perunoita ostamaan. Mä ajattelin että no niin, tässä sitä nyt ollaan, mitä ihmettä mä meen sanomaan sille!? No ei mun tarvinut onneksi keksiä mitään epäluonnollisia keskustelunavausrepliikkejä, kun se ehti ite tulla kysymään multa että "excuse me... mitähän nämä mahtavat olla suomeksi (osoitti jotakin kummallisia juureksia mitä mä en ollu koskaan nähnytkään:D )"... Sitten siinä rupateltiin hetken aikaa ja mä innostuin kun kuulin että se on intiasta! Se pyysi mua teelle, mutta me sitten sovittiin että se tuleekin tänne meille. Se asuu melkeen meidän naapurissa.
Mun rakas kämppis päätti pyytää erään toisenki intialaisen samalla kertaa meille kylään, ja eilen ne sitten oli meillä teellä :). No tietenkin ne sitten tunsivat toisensa nämä pojat :D. Eikä se herra turbaani taida yksinäinen olla, hyvä. Mutta meillä oli tosi kiva ilta, ja sain kuulla paljon uusia asioita intiasta! Mua on kiinnostanut koko ajan tietää että miks tää toinen käyttää turbaania joka paikassa - mutta kävi ilmi että hän on sikhiläinen, joten ilmeisesti siitä syystä. Toinen poika oli hindu. Mua olis NIIN tehny mieli udella niiltä tarkemminkin että mihin ne uskoo, mutta ehkä ens kerralla :).
Tässä mun naapurustossa asuu tosi paljon vaihtareita, ja ois kyllä kiva tutustua useimpiinki heistä...

2006-02-14T01:13:00.000-08:00

Iloista ystävänpäivää!

Sinä tuot elämääni kauneutta ja iloa, mielekkyyttä ja riemua.
Lohdutusta, hymyjä, makuja ja värejä. Olet ainutlaatuinen, ihmeellinen.
-Mitä olisikaan elämäni, jos en saisi jakaa sitä sinun kanssasi?!
Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo,
ja suru puolittuu kun saan jakaa sen sinun kanssasi.
Kiitos ystäväni, että kuljet mun kanssani yhteistä matkaa.
Olet tärkeä.
Rakastan sua.
*mari

"Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta" Luuk18:16

2006-02-10T01:02:00.000-08:00

Woou....!!! Mulla ois ihan kauheesti kaikkea kerrottavaa mutta en tiedä mistä alottaisin:)
No alotan pyhäkoulusta...:) kun mä oon tosiaan nyt alkuvuoden ja vähä viime vuoden puolella käyny Turussa kansainvälisessä metodistiseurakunnassa, "metskulla", ja kokenu että se ois sellanen paikka mihin Jumala halus mut johdattaa, sisko Miakin on kokenu paikan omakseen... Siellä oli pari viikkoa sitten sunnuntaina saarna aiheesta Jumala luojana -ja siinä tuli sitte puhetta siitä, kuinka lapsilta ei sais riistää niiden vilpitöntä uskoa Jumalaan kaiken luojana -koska jos aletaan kyseenalaistamaan jotain niin perusjuttua Raamatusta kuin maailman luominen, niin ollaan kaukana totuudesta. Metskun pastori pyysi sitten kaikkia lapsia sinne seurakunnan eteen ja siunattiin niitä, nimenomaan siinä että se usko mikä niillä on sais tosiaan säilyä, vaikka koulussa opetetaan evoluutioteoriaa jne.
Siinä siunauksen aikana mä koin sitä minkälainen Jumalan sydän on niitä lapsia kohtaan. Ja että jos me aliarvioidaan tai vähätellään lasten merkitystä niin me vähätellään jotain mitä Jumala arvostaa ja rakastaa -sanotaanhan raamatussakin että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Ja itse asiassa Raamattu on täynnä sitä kuinka Jumala on Isä, Jeesus on Poika ja kaikki jotka uskoo Jeesukseen on Jumalan lapsia, ja siksi mäkin puhun siskoista ja veljistä kun on kyse uskovista.
Mä olin sinä sunnuntaina jo aiemmin miettinyt että mun kuuluis mennä metskun pyhäkouluun avustajaksi --mutta en puhunu siitä kenellekään mitään vielä. Seuraavalla viikolla tuli sähköpostiviesti sieltä seurakunnasta että ne tarvis nimenomaan pyhäkouluun vetäjiä ja että niillä on parin viikon päästä palaveri siitä, mitä lasten kanssa alettais tekemään kun pyhäkoulujuttu ei oo toiminut nyt vähään aikaan niinku sen pitäis..
Mä menin sitten sunnuntaina katsomaan niitä lapsia, ja voi että rakastuin niihin kaikkiin! ihania lapsia:) ajattelin heti että ne on mun pikkusiskoja ja veljiä ja niistä tulee rakkaampia ku opin tuntemaan ne hyvin.
sitten eilen, oltiin Mian kanssa yhden ihanan perheen luona Turun saaristossa, perheen jonka luo Jumala on johdattanu meidät ihmeellisesti... Siellä oli myös metskun pastori ja Usasta eräs nainen, profetaalinen esirukoilija. Mä olin tosi otettu että pääsin tapaamaan heitä kaikkia lähemmin, ja oli niin siunattu ilta! sain tosi paljon rohkaisua ja vahvistusta, ja jotenkin sen näkeminen että on aikuisia, kypsiä uskovia, jotka palaa Jeesukselle --on ihan mahtavaa! Ja se kuinka ne kohteli meitä nuoria, tosi rakastavasti ja kuunteli meitä! upeeta, että mä saan tutustua heihin, kiitos Jeesus! Koska niin se kuuluis Jumalan perheväessä mennäkin, että isien sydämet kääntyy lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen (mal.3:24). Me Jeesuksen omat ollaan perhe, meillä on sama ihana Isä.

Mutta sitten niihin lapsiin... Illan aikana syntyi jotain uutta... Me oltiin siinä Mian ja perheen poikien johdolla ylistelty koko porukalla, ja kun sitte oli puhetta perheestä, isistä ja äideistä ja sisarista ja lapsista, niin Mialle ja mulle ehdotettiin, että haluttaisko alkaa lasten kanssa ylistämään metskulla... Se on niin siistiä kun asiat alkaa loksahdella paikoilleen -- tosiaan ei ne tiennyt että mäkin olin jo käyny pyhäkoulussa tutustumassa niihin lapsiin!! Se vaan tuntu niin oikeelta ja hyvältä, että saa nähdä kuinka Jumala vie tätä juttua eteenpäin, saa rukoilla viisautta :). Mulle vaan tuli heti mieleen että jes, nyt saan tehdä iloista meteliä lasten kanssa! Riemuita Jumalasta.

JOo, mutta niin miljoona muutakin asiaa kyllä tapahtu eilen ja on tapahtunu, että oon ihan taas yllätetty Jumalan rikkauksista ja hyvyydestä ja siitä kuinka Hän antaa enemmän ku me osataan edes pyytää!!
Halleluja!

Nada me faltara...

2006-02-03T08:09:00.000-08:00

.

"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu."
ps.23:1

Rakastan psalmia 23. Tämä ensimmäinen jae on ollut mulla erityisesti viime päivinä mielessä. Se on puhunut mulle paljon siitä, minkälainen Jumala mulla on. Hän on minun Herrani. Korkeampi kaikkea muuta, ylivertainen kunniassaan. Hänen on maa, ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, jotka siinä asuvat. Hän on kaiken luoja. Hän on alku ja Hän on loppu. Hän asuu korkeudessa ja pyhyydessä. Hän on kaikkivaltias, suuri ja voimallinen ja Hän on voittamaton! Hän on totuus. Yksin Hän on minun Herrani.

Herra on minun paimeneni. Samalla kun Jumala on kaikkivaltias ja suuri, niin Hän on myös minun paimeneni. Hän ei ole kaukana, vaan Hän on lähellä minua, joka päivä, joka hetki. Hän ei jätä minua koskaan yksin. Hänen olemuksensa huokuu turvallisuutta ja huolenpitoa, lempeyttä ja hellyyttä. Hän kaitsee minua päivästä toiseen, johdattaa minua, ja pitää minusta hyvää huolta, sillä Hän rakastaa minua. Hän ei lukitse minua aitaukseen eikä sulje porttien taakse, vaan hän antaa minun vaellella vapaana. Mutta Hänen katseensa seuraa minun kulkuani, ja minä tiedän, että paras paikkani on lähellä paimentani, ja minä seuraan häntä sinne minne Hän kuljettaa minua ja laumaansa.

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Tää viimenen kohta on pysäyttänyt mut miettimään ja pohtimaan sitä tarkemmin. Ei minulta mitään puutu. Se on totta. Minulta ei puutu mitään, sillä kaiken minä saan häneltä, joka on hyvä paimen, turvallinen Herrani. Hän tietää tarpeeni ja täyttää ne jo ennen kuin niitä itse huomaan. Ihmeellistä... Ja jotenkin se on vielä niin paljon enemmän. Se on niin kokonaisvaltainen asia. Siinä on jotain paljon syvempää kuin pelkästään se, että se tarkoittaisi sitä että mun tarpeet täytetään. Ei, vaan Jumalan olemus on jotain sellaista, mistä ei puutu mitään. Hän täyttää tyhjyyden. Puuttuvan vastakohta on olemassa oleva. Jahve, Jumalan nimi, muistuttaa hebrean sanaa ehjee, "minä olen" (ks 2.Moos.3:14). Se että olen Jumalan valitsema ja oma, ja olen Hänessä joka on, on itse asiassa sitä, että "ei minulta mitään puutu".

.
.

tie, totuus ja elämä

2006-01-24T09:36:00.000-08:00

Juhan ottama upea kuva pohjois-walesista.

Elämä on kuin tie. Kuljemme sitä pitkin, tietämättä mitä mutkan takana odottaa. Välillä näemme kauas, toisinaan sumu peittää näkyvyyden, jopa niin, että emme näe edes tien pintaa. Joskus tie on jyrkkä ja joudumme hidastamaan vauhtia, mutta usein juuri raskaan ylämäen jälkeen seuraa vauhdikas ja riemukas alamäki. Matkaseura on olennainen osa itse matkaa, kulkeminen käsi kädessä saa kulkurin usein hymyilemään. Mutta luulenpa, että jokaisella polulla on myös kapeita kohtia, jolloin tielle ei mahdu kahta kulkijaa vieretysten vaan on kuljettava yksin...
Silloin kun kohtaa tienristeyksen, on pysähdyttävä ja pohdittava kumpaan suuntaan lähtee. Jos et ole aivan varma suunnasta, tarkista kartasta, muista kysyä neuvoa ja seuraa sydämesi ääntä!
Vastatuuleen kulkeminen on lähes aina uuvuttavaa. Mutta se jos mikä vahvistaa ja lisää sinnikkyyttä! Ja kun oikein väsyttää, kannattaa hetkeksi istahtaa tienvierelle lepäämään. Erityisesti silloin kannattaa myös haaveilla siitä, mikä määränpäässä odottaa.
Teitä on myös monenlaisia...On kuoppaisia ja tasaisia, suoria ja mutkaisia. Uskaltaisinko väittää, että jokaisella tiellä on välillä tylsistyttäviä loputtoman pitkiltä tuntuvia suoria, mutta myös kiehtovia ja jännittäviä, yllättäviäkin puolia. Kannattaa kiinnittää myös huomiota tien molemmilla puolilla avautuviin maisemiin, sillä niistä on moni kulkija saanut innostusta ja mielekkyyttä matkantekoonsa. Jos kannat repussasi liikaa tavaraa, kehoittaisin sinua jättämään kaiken ylimääräisen tiensivuun, muuten hartijasi kipeytyvät ennenpitkää. Tärkeää on myös kulkea sopivan kokoisissa kengissä, tai muuten voit saada jalkoihisi kipeitä hiertymiä, ja matkanteko hankaloituu. Lämpimällä säällä sateen jälkeen, on ihana riisua kengät myös kokonaan jalasta ja kävellä tiellä avojaloin... Eräs vanha kulkija kehotti olemaan unohtamatta pieniä kolikoita, joita silloin tällöin löytää tien varrelta, sillä niistä kerääntyy suuria rikkauksia kulkijan taskuun. Nauti siis matkastasi, haistele ilmaa, katsele ympärillesi ja anna tuulen kuljettaa sinua tahtomillaan teillä...

Totuus tekee vapaaksi!

2006-01-23T09:58:00.000-08:00

"Te opitte tuntemaan totuuden ja totuus tekee teistä vapaita." Joh.8:32

Olipas taas upee viikonloppu. Jumala järjestää ihania kohtaamisia perheväelle, ja ihmettelen vaan sitä kuinka paljon Jumala tahtoo eheyttää ja opettaa meitä. Meillä oli siis Hannan läksiäiset kun Hanna lähtee Etelä-Afrikkaan puoleksi vuodeksi...sniif.<:)
no joka tapauksessa jäin pohtimaan totuutta... sitä kuinka Jumala on totuus ja totuuden sana on ilmotettu meille Raamatussa. Ja Jumalan valtakunta on siinä totuudessa elämistä. Kuinka vaikeeta kuitenkin mun syntiselle luonnolleni on uskoa sitä mikä on totta. Totuus tuntuu musta monesti liian hyvältä ollakseen totta! Valheet pettää mua, yrittää saada mua elämään harhassa, vankeudessa, epävarmuudessa ja pelossa. Mutta Jeesus sanoo: Totuus tekee teistä vapaita! Halleluja! Mun ei tarvi elää valheiden kahleissa eikä harhassa vaan "Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen."Kol.2:9-10 On tosi tärkeetä tietää kuka olen Jeesuksen silmissä. "Jokainen, joka on Kristuksessa on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! 2.Kor5:17
Jeesuksella on aina parhaat suunnitelmat ja keinot opettaa :)...Sunnuntaina tyttöjen kanssa päätettiin puhua totta toisillemme, ja tehtiin niin että sen sijaan että oltais rukoiltu toisten puolesta, puhuttiin hyviä asioita toisistamme ja nimenomaan totuutta toistemme elämään. "Ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen."Fil.4:8
Vuorotellen jokainen oli puheiden kohteena, ja sai melkoisen annoksen Jumalan ja sisarten rakkautta. Mun vanha luontoni olis halunnu juosta karkuun sitä tilannetta, sillä se oli aika vavisuttavaa kuunneltavaa... Sydämessä oli aikamoinen mylläkkä koko sen hetken ajan, kun päätin että tällä kertaa uskon ne asiat tosiksi enkä suostu kuuntelemaan valheita, jotka sydämessä yrittää saada mut epäilemään että voiko tää olla totta? Mutta mä olen uusi luomus Jeesuksessa, ja haluan löytää mun uuden identiteettini ja vahvistua siinä. Joten aion uskoa totuuden myös itsestäni!
Ja todellakin totuus on se, mikä tekee vapaaksi. Totuus vapauttaa mut olemaan se kuka oon, totuus antaa mulle varmuuden siitä kuka Jumala on, ja saan turvallisesti ja luottaen elää ja seistä totuuden kalliolla joka ei horju koskaan!

Älä ole epäuskoinen vaan usko! Joh.20:27
Ja jossain sanotaan: Usko ainoastaan!

Mercy triumphs over judgment! james 2:13

2006-01-20T15:08:00.000-08:00

"Jumala on erikoistunut antamaan anteeksi ja upottamaan syntejä meren syvyyksiin.
Juudan jalopeura on tullut vapauttamaan eikä tuomitsemaan. Hän tarttuu virheisiimme ja harharetkiimme ja korjaa elämämme kuntoon oman nimensä kunniaksi.
Mikään ei voi olla niin tahraantunutta tai toivotonta, ettei Hän voisi ojentaa kättään ja tehdä sitä uudeksi."
Jim Cymbala, Toivon lauluja

"I want to change/ yes i need your touch/
I'm waiting here for You/ and I fall at Your feet/
I'll give it all, until the day we meet/
Here I am/ ready to give up my life for the one/ here I am..
michael w smith

Kiittäkää Herraa, kaikki kansat!
Ylistäkää häntä, kansakunnat!
Rajaton on hänen rakkautensa,
Iäti hän on meille uskollinen.
Halleluja!
psalmi117

Virkistävää yhteyttä

2006-01-16T10:22:00.000-08:00

Viikonloppu oli virkistystä, kiitos Jeesus!
Olin Helin luona Rengossa ja lauantaina mentiin Hämeenlinnaan velipoikien tykö, jonne tuli myös Kaisu, Mia ja Hanna. Se yhteys mitä ainoastaan Pyhä Henki voi saada aikaan, on kyllä niin arvokasta ja virvoittavaa. Yhteydessä ja sovussa on jotain salattua voimaa. Siinä on myös jotain tosi parantavaa, rohkaisevaa ja lohduttavaa ja jos on yhteys, on helpompi ojentaa ja saada luopumaan synnistä. Mieti, kuinka vähän tässä ajassa on aitoa yhteyttä tai yksimielisyyttä! Sitä on tuskin lainkaan. Jeesus rukoilee, että uskovat olisivat yhtä "että maailma uskoisi että sinä(Isä) olet minut lähettänyt". Keskinäinen rakkaus ja yhteys on jotain mitä meidän tulis uskovina vaalia. Tää on kyllä yksi juttu mikä on niin aliarvostettua ja jäänyt ihan liian vähälle huomiolle! Luulenpa, ettei me ymmärretä hitustakaan siitä, mitä menetetään kun ollaan niin yksilökeskeisiä ja mukauduttu tän maailman lakien alle... Jeesus uudista meidän mieltä, että etsittäis ja voitais löytää se yhteys jolla sinä tahdot meitä siunata!

***
Kirjotan tähän loppuun vielä sanat laulusta, mikä syntyi viikonloppuna, made by Jeesus&Antti co.

Kuule lapseni
Älä pelkää mitään
hyvyyteni ympäröi sinua

Sulkisitko silmäsi ja antaisit Minun viedä
sinut sinne missä on valon valtakunta

Tule rakkaani.Tartu käteeni, unohda muut
ja katso eteenpäin

Sulkisitko silmäsi ja antaisit Minun viedä
sinut sinne missä on valon valtakunta

***

?

2006-01-12T04:17:00.000-08:00

Pablo Neruda,1974. Kysymysten kirja:

Onko 4 kaikille 4?
Ovatko kaikki seitsemät samanlaisia?

Kärsiikö enemmän se joka aina odottaa
kuin se joka ei koskaan odottanut ketään?

Minne menee se mitä unessa näemme?
Muidenko uniin?

Jos kaikki joet ovat makeita
mistä saa meri suolansa?

Mistä vuodenajat tietävät
että on taas vaihdettava paitaa?

Esittääkö kevään osaa aina sama kevät?

Missä muodossa ilmenee nyt
se mikä ei ole vielä valmis?

Miksi pilvet itkevät niin vuolaasti
ja ovat aina vain iloisempia?

Buenas tardes, me llamo Mari!

2006-01-09T14:23:00.000-08:00

Turussa taas! Oli hyvää aikaa pohjosessa, mutta kaks viikkoa tuntu kyllä kahdelta kuukaudelta! Tänään alko koulu. Mulla on jopa 16 tuntia viikossa koulua tässä jaksossa, mikä on ihan käsittämättömän paljon kun vertaa aikasempiin lukujärjestyksiin, missä välillä on ollu jotain 4 tuntia viikossa. Mutta mutta -mä oon ihan innoissani koulusta ja elämästä, kaikesta uudesta...Ja täälä on jo niin valosaakin päivisin(kun vertaa pohjoseen) että tuntuu jo ihan keväältä! Ja mä alotin tänään myös espanjan alkeet, ihanaa:).

Tähän samaan syssyyn yksi pieni toive kyllä kaihertaa mun sydäntä...Että saisin TUNTEA Isän Jumalan, Hänen poikansa Jeesuksen ja Puolustajan, Pyhän Hengen. SYDÄMESTÄNI.
Mä oon huomannut että niin usein moni asia Jeesuksesta jää vaan pään tiedoksi eikä ikinä mene syvemmälle, sydämen tasolle. Mä voin lukea tuntikausia Raamattua, lukea puhuttelevia hengellisiä kirjoja ja kuunnella opetuksia ja vaikkapa vanhempien kristittyjen kokemuksia, mutta jos kaikki se jää vaan "toisen käden tiedoksi" Jumalasta, niin se ei kyllä oo yhtään mitään... Se on pelkkää faktaa, sanoja ja tietoa johon mulla ei oo aitoa kosketuspintaa. Se jättää mut kylmäksi ja tyhjäksi.. ja nimenomaan minut itteni, mun sydämen. Mun pitää päästä jotenkin ite osalliseksi ja mukaan kaikesta siitä puhutusta, jotta sillä oikeasti olis mulle vaikutusta tai merkitystä.
Sanan pitää tulla eläväksi, Hengen pitää olla siinä mukana.

Kuka ja millainen Jeesus on?
-Luen kyllä Raamatusta ja siellä kerrotaan paljon asioita Jeesuksesta. Ja uskon että ne kaikki on totta ja pitää paikkansa. MUTTA millainen on se Jeesus, jonka minä tunnen? Niin, että se ei oo vaan tietoa, vaan että se on aitoa tuntemista. (Mietin, että Jos yhtäkkiä kaikki Raamatut katoais -ainakin mun ulottuvilta- niin että en vois tarkistaa sieltä että pitääkö tämä luonteenpiirre( :) ) Jeesuksesta paikkansa, niin mun tulis tuntea Jeesus "aika" hyvin, että voisin todistaa muille millainen Jeesus ON. Koska epäaitouden ja epäröinnin huomaa heti! Ainoa keino on tietenki Pyhä Hengen kautta tuntea Jeesus, joka on elävä persoona. Siksi kai henkilökohtaiset todistukset on niin puhuttelevia koska ne on aitoja kokemuksia tästä elävästä Jumalasta, ei pelkkää kuulopuhetta...)

Job, joka oli "kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä" ja Jumalan suosiossa, ja joka ei edes silloin kapinoinut Jumalaa vastaan kun hän menetti lapsensa,omaisuutensa,terveytensä ja kunniansa (Osoittaa mun mielestä Jumalan tuntemista isolla T:llä...), sanoi Jumalalle sen jälkeen kun Jumala itse oli puhunut hänelle: "Nyt minä YMMÄRRÄN--. Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut." Job 42:2,5

Mä haluan tuntea Jumalan, haluan ymmärtää, haluan nähdä mun sydämen silmillä Jeesuksen. Niin monessa mielessä mä tunnen Jumalan vaan korvakuulolta, ilman omaa henkilökohtaista kokemusta...Niin monesti mä toimin vaan opittujen tai totuttujen tapojen ja lakien mukaan -pelkän tiedon perusteella- ilman että mä sydämessäni opettelisin tuntemaan Jeesusta ja kysyisin: Jeesus, mitä sinä tahtoisit, miten sinä tämän tekisit?

Mikä voi olla sen vertaista kuin Ainoan Todellisen Jumalan tunteminen? Mihin sitä voi verrata!

Ja se on mahdollista! Es posible!:)

Kuvia,kuvia, kuvia

2006-01-07T02:29:00.000-08:00

Mä oon aina lumoutunut kuvista, valokuvista, tauluista... Rakastan valokuvia, jotka on onnistunu vangitsemaan jonku tilan, tunteen, hetken tai ilmeen. Mustavalkoisissa kuvissa on viehätystä ja tyyliä, värilliset kuvat taas on eläviä ja ilmekkäitä. Valokuvaan voi ikäänkuin astua itse mukaan - siirtyä ajasta ja paikasta toiseen, tuntea samoja tunteita -riemua, murhetta, kaipuuta, kuin kuvassa olevat henkilöt.
Mun mielestä se sanonta on totta, että yksi kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.
Katoin eilen sattumalta telkkarista dokumentin vanhasta suomalaisesta valokuvaajasta, Matti Saaniosta. Hän on kuvannut paljon saamelaisia ja kuvat oli tosi koskettavia ja upeita, ja ajatuksia herättäviä. Saanio on tehnyt tärkeää työtä kuvatessaan saamelaisten arkea ja juhlaa.

Olis muuten ihana oppia valokuvaamaan itekin!

Upeita kuvia löytyy myös täältä:

http://www.allisonvsmith.com/

Suurin on rakkaus

2006-01-03T02:48:00.000-08:00

Mun ihanat rakkaat ystävät Heli ja Kaisu viettivät uutta vuotta Jumalan kasvoja etsien. Käykää ihmeessä lukemassa mitä löytöjä he tekivät!
Mä oon pyöritelly aikalailla samoja asioita mistä Heli ja Kaisu kirjottivat.
Tosta Kristuksen tuoksun levittämisestä voisin jotain kirjottaa.

"Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! 2. Kor. 2:14 "

Mulla oli aika epäonnistunut olo yhtenä päivänä täällä kotona, kun tuntu, että en uskalla tai osaa kenellekään ihmiselle ketä tapaan kertoa Jeesuksesta tai siitä mitä Jeesus on tehny mun elämässä...
Koin, että Jumala puhui mulle siitä, että kun annan aikaa Hänelle (ja etsin Häntä!), Hän ikäänkuin saa virrata minussa ja minusta ulos, luonnollisesti, ilman mitään mun omaa puristamista.

Ja kaikessa siinä Hänen kanssaan ajan viettämisessä on kyse rakkaudesta. Rakkaudesta meidän välillä, siitä että Jumala on ensin rakastanut mua, ja antanut mulle Pyhän Henkensä, jotta voisin rakastaa Häntä. Oppia tuntemaan Hänet Jeesuksen kautta, jäädä vangiksi Hänen hyvyyteensä ja ihanuuteensa niinku kuningas Daavid! "Yhtä ainoaa minä pyydän Herralta yhtä ainoaa, yhtä ainoaa minä toivon:että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivät! Saisin katsella Herran ihanuutta hänen pyhäkössään" ps.27:4. Kyseessä on vapaaehtoinen rakkaus, ei mikään lakihenkisyydestä nouseva vale "rakkaus"!

Jos mä kerron Jeesuksesta jollekin ihmiselle, eikö sen tulisi kummuta rakkaudesta Jeesukseen ja siihen ihmiseen, jotta sillä todistuksella olisi jotain merkitystä tai vaikutusta? (no tietenkin Jeesus toimii aina meidän vajaavuutemme kautta.) Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteeni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. 1.kor13:1-3. Jos mun todistus nousee pelosta tai pakosta tai velvollisuudesta -tuottaako se silloin hedelmää tai jos tuottaa niin minkälaista?

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii." 1.Kor.13:4-7
Ainoastaan rakkaus voi tuottaa rakkauden hedelmiä!

Rakastuneena on hankala piilotella tai salata tunteitaan... On helppo hymyillä ja tekis mieli vaan keskittyä ajattelemaan ja puhumaan siitä rakkauden kohteesta, ja jos vaan mahdollista haluais vaan viettää aikaa hänen seurassaan. Jotain sellaista meidän suhteen Jumalan kanssa tulis kai olla. Ei mitään puristamista tai väkinäistä, vaan päivä toisensa jälkeen uskollista rakkautta... ja palavaa rakkautta! "Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, paina sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Laul.8:6"

Koska vasta sitten kun ite palaa, voi sytyttää muita...

Kiitos!

2006-01-01T09:34:00.000-08:00

Vuosi sitten uutena vuotena, olin muutamien pitkäaikaisten ystävieni kanssa Oulussa viettämässä uutta vuotta. Ilta oli aika tavanomainen tyttöjen ilta, paljon jutustelua, hyvää ruokaa, mukavaa yhdessä oloa... Vähän ennen klo 24 mentiin sitten ulos kerrostalon pihalle katsomaan ilotulitusta. Siinä vuoden vaihtuessa muistan kun katselin taivaalla olevaa kuuta ja hiljaa mielessäni rukoilin -kaiken sen ympärillä olevan hälinän keskellä- että Jumala sais ottaa koko mun vuoden 2005 käyttöönsä. Omistin siinä sen Hänelle. Muistan miten oli sydämessä sellanen kaipuu lähemmäksi Jumalaa... Ulkona oli kylmä ja palattiin nopeasti tyttöjen kanssa sisälle ja jatkettiin illanviettoa.

Nyt loppuvuodesta (ja useasti vuoden aikanakin) kun mietin kulunutta vuotta, voin vaan ihmetellä miten Jumala kuuli sen mun pienen pienen rukouksen siellä kerrostalojen keskeltä ja todella otti koko vuoden 2005 käyttöönsä! Heti alkuvuodesta alkoi tapahtua mukavia juttuja -menin mukaan meidän srk:n esirukousryhmään jossa pikku hiljaa tutustuin paremmin aivan upeisiin tyttöihin -mm. Petraan, Linneaan, Kaisuun ja Hannaan.. (Helin tunsin jo aiemmin;) ). No sitten olikohan se helmikuuta tai jotain siinä paikkeilla kun saman porukan kanssa pyydettiin prayer zonen porukkaa turkuun pitämään rukous ja ylistys -viikonloppua. Kyseinen viikonloppu oli mulle henkilökohtaisesti tosi merkittävä juttu, mm. ylistys aukes sinä viikonloppuna IHAN uusiin sfääreihin -enhän aikasemmin ollut edes tietoinen ylistyksestä...(Ja tais olla ensimmäinen kerta mun elämässä kun ...huusin:D se oli aika vapauttavaa!!!;D )
Ja kiitän kyllä sydämeni pohjasta Jeesusta, että sain tutustua aivan mahtaviin ja !palaviin! siskoihin ja veljiin, joista on tän vuoden aikana tullut mulle tosi tärkeitä<3 Oon saanu tän vuoden aikana varmaan yli20 tärkeetä ihmistä mun elämään. Aikamoinen määrä!

Siitäpä se sitten kiihtyvällä vauhdilla vaan Jumala alkoi avata itsestään mahtavia uusia puolia ja antoi Pyhän Henkensä toimia minussa, kasvattaen, puhdistaen ja uudistaen.
Jotenkin jokainen päivä on ollu uuden opettelua, opettelua elämään Jeesuksen omana Jumalan valtakunnassa...
Paljon on ehtiny tapahtua ja monissa paikoissa on tullu oltua tämän vuoden aikana, ja jos niistä alkaisin edes lyhyesti kertomaan tulis tekstiä varmaan että koko blogi menis tukkoon:)

Nopeesti pitää kyllä mainita että kesällä mulla ei ollut minkäänlaista kesätyötä ja siltikin jotenkin rahat riitti -ja se oli sellasta Jumalan hoidossa olemista -paranemisen aikaa. Tuli käsiteltyä paljon menneisyyteen liittyviä asioita, mitä oli tosi hyvä purkaa, pyytää anteeksi ja antaa vanhan unohtua ja uuden tulla tilalle!
Heinäkuun lopulla oltiin Kaisun kanssa Nuorten kesässä rakentamassa 24/7 -rukoushuonetta, ja se oli tosi mukava kokemus...Aloin muuten kesällä vähän soitteleen kitaraakin, ja siitä on tullu tosi rakas juttu! Mahtavaa aikaa oli myös porukalla elonkorjuujuhla Kaisun mökillä, luonnon keskellä..:)
Alkusyksy oli jotenki hankalaa aikaa, mutta siitäkin selvittiin! marraskuussa pääsin kahdeksi viikoksi Michael Howardin "apostoliseen johtajuuskonferenssiin" ja siellä sitten saiki olla melkoisen ravistelun (hyvässä mielessä!) kohteena pari viikkoa. Se oli mulle merkittävää aikaa, ja monia asiaoita aloin ajatella uudesta näkökulmasta. ja tohon konffaan liittyi myöskin tarina siitä miten Jumalaan voi luottaa raha-asioissakin!:)

Ja voisin kyllä jatkaa tätä kirjottelua vaikka kuinka pitkään, mutta sanotaanko että Jumala totisesti otti koko mun vuoden 2005, ja teki ihan käsittämättömän paljo juttuja mun elämässä...

*******************
Kiitos Rakas Jeesus!
*******************

ps. Ja Jeesus, saat myös vuoden 2006.... :)

lomafiiliksiä

2005-12-30T10:03:00.000-08:00

moi. tää loma on aika mukavaa aikaa... :) paljon kaikenlaista on ehtinyt tapahtua... Olin kolme yötä isosiskojen perheiden luona kylässä, tulin just kotiin. Oon yheksän aivan ihanan lapsen (ylpeä) täti! Lapset on kyllä mahtavia. ne on niin aitoja ja antaa tunteidensa näkyä spontaanisti, ne on niin ihanan huolettomia ja aurinkoisia. Samalla kun tuola siskoilla pikkusten kanssa touhusin, mietin kyllä kuinka paljon arvostan perheenäitejä ja isiä, jotka on sellasen hulabaloon keskellä päivästä toiseen ja pysyy silti ihan freeseinä... :D mä oon jo ihan sippi parin päivän jälkeen!
**
Muuten mä oon nähny useita vanhoja kavereita ja sukulaisia, lueskellu, syöny ja laiskotellu. On ollu mukava kuulla mitä kaikkea vanhoille tutuille kuuluu. On se vaan outoa kun saman ikäset kaverit menee kihloihin ja naimisiin ja saa vauvoja... en osaa kuvitella itteäni perhettä perustamassa!?
Huomena meen mun entisen seurakunnan perinteiseen uuden vuoden tapahtumaan ja messuun sen jälkeen. Kivaa mennä muistelemaan omaa teini-ikää:)

zellasta täälä..

Tärkiää on olla altis!

2005-12-23T05:30:00.000-08:00

Tulin tänään kotiin Raaheen Turusta. Kirjotan sen kunniaksi raahen murteella, koittakaa kestää, heh. Täälä pohojosesa on kauhian kylymä, pimiä ja lunta on maasa palijo enempi ku eteläsä. Oli kyllä ihan mukava tulla kotia käymään ja viettämään lommaa.

Mää oon miettiny aika usiasti täsä kuusa tavotteellisuutta. Jos ei oo elämäsä mittää päämäärää eikä mittää mitä ottaa tai tavottellee, heleposti turhautuu ja tylsistyy eikä saa mittää aikaseksi. Mää ajattelen varmaa liian monesti että kaikkien asioitten pittäis tapahtua melekeenku ihtestään...Oon liian mukavuushalunen, varovainen ja jämähän paikoilleni ku en uskalla tai jaksa tehä asioitten etteen työtä. Sitte monesti aattelen, että onkohan tää Jumalan tahto, että voinko nyt ihte alakaa tehä jotaki, jos en koe että Jumala ois erikseen siitä "puhunu" mulle. Suunnittelen ja haaveilen kyllä kaikenlaista, mutta sitte ne noin 80% varmuuella jää tekemättä ja unohtuu... Helepompi sanua ku tehä!

Joku on sanonu että ainuastaan liikkeellä olevaa laivaa voi ohojata. Satamasa on vaikia kääntyä. Mua on vappauttanu tuo ku oon tajunnu että kaikki mun voimavarat ja lahajat on Jumalalta saatuja ja saan ponnistella kaikella Hänen antamalla voimalla ja mennä etteenpäin kohti uusia seikkailuja. Saan myös asettaa ihtelleni tavotteita ja päämääriä, saan toivua ja unelmoija, koko ajan rukkoillen, että Jumala antaa mun sydämelle niitä asioita joita Hän haluaa mulle antaa. Saan ehtiä sitä mihin mut on kutsuttu, kuka oon, mitä mun just tässä elämänvaiheesa kuuluis tehä, mitä Jumala haluais opettaa mulle, ketä voisin palvella? Ku mää oon liikkeellä, Isä sitte johattaa ja näyttää suuntaa mihin mennä ja mitä tullee tehä. Mutta mulla on vappaus olla innokas ja tehä asioita - tai sitte jättää mahollisuuet käyttämättä tai jättää jottain tekemättä. Tärkiää on olla altis!

"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. "

"Isä vastasi hänelle: Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki mikä on minun, on sinun." Luuk.15:31

Meidän hyvällä Jumalalla on meidän jokaisen elämän varalle suunnitelma, päämäärä ja rajaton määrä mahdollisuuksia joita saadaan käyttää Hänen kunniakseen. On meistä itestä kiinni halutaanko käyttää niitä rikkauksia mitä Jumalalla meitä varten on... - pyytävä saa ja anovalle annetaan. WAU!

a lily of the valleys

2005-12-18T09:57:00.000-08:00

Tervetuloa vierailulle Marin ihkauuteen blogiin! Tässä yhtäkkiä innostuin tenttiin luvun ohessa(...) luomaan itsellenikin tällaisen ajatus/kuulumis -foorumin...Saa nähdä mitä tänne loppujen lopuksi päädyn kirjottelemaan, mutta tästä tulee varmasti jännittävää!

Mun blogin nimi on "a lily of the valleys" ja se tulee Laulujen laulun luvusta 2jakeesta 1. Se kuvaa aika hyvin mun tämän hetkistä olotilaa...Tuntuu sydämessä niin hyvältä tietää ja tunnustaa että "I am a rose of Sharon, a lily of the valleys."
Mulle se kertoo jotain siitä, millasena Jeesus näkee minut, kauniina ja herkkänä Hänen omana rakkaanaan..
Huomaa ehkä, että mä olen viettänyt viimeiset kolme päivää yhdessä rakkaiden siskojen kanssa maistellen naiseusteemaa, sitä mitä on olla nainen. Vietettiin tosiaan yhdessä aikaa rukoillen ja yhdessä jakaen siitä, mitä kullakin oli sydämessä kyseisestä aiheesta. Nautin suunnattomasti noista ihanista hetkistä ystävien kanssa, ja ainakin mun kohdalla Jumala antoi paljon uutta ajattelemisen aihetta. Ja kiitoksen aiheita!

***

Viime aikoina oon yllättänyt itseni monessa tilanteessa ajattelemasta itsestäni hyviä asioita...Tuntuu että Jumala on hoitanut mua rakkaudellaan, ja saanut mut tuntemaan itseni sinuksi -ja jollakin tavalla varmemmaksi- itseni kanssa. Ehkä mä oon vähän löytänyt itseäni , ja uskaltanut olla sitä vapaammin toistenkin seurassa. Ja se on tuntunut ihan tosi hyvältä!

Oon huomannut, että se mitä suulla puhun, vaikuttaa siihen mitä sisimmässä tunnen. Jeesus sanoi että mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Sen voi ajatella myös, että mitä suu puhuu, sitä sydän on täynny, eli puhumalla ääneen totuutta, voi vaikuttaa siihen mitä sydämessä tuntee. Mua on auttanut tosi paljon se, että oon ääneen alkanut vaan kiittämään siitä kuinka paljon Jumala rakastaa mua. Ja sitä oon sitten toistellut kerta toisensa perään, ja aivan ihmeellisesti se on saanut vaikuttaa mun sydämessä...Suosittelen lämpimästi kaikille saman kokeilemista!

Joten näissä tunnelmissa tänä iltana!
*mari