Suurin on rakkaus

Mun ihanat rakkaat ystävät Heli ja Kaisu viettivät uutta vuotta Jumalan kasvoja etsien. Käykää ihmeessä lukemassa mitä löytöjä he tekivät!
Mä oon pyöritelly aikalailla samoja asioita mistä Heli ja Kaisu kirjottivat.
Tosta Kristuksen tuoksun levittämisestä voisin jotain kirjottaa.

"Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! 2. Kor. 2:14 "

Mulla oli aika epäonnistunut olo yhtenä päivänä täällä kotona, kun tuntu, että en uskalla tai osaa kenellekään ihmiselle ketä tapaan kertoa Jeesuksesta tai siitä mitä Jeesus on tehny mun elämässä...
Koin, että Jumala puhui mulle siitä, että kun annan aikaa Hänelle (ja etsin Häntä!), Hän ikäänkuin saa virrata minussa ja minusta ulos, luonnollisesti, ilman mitään mun omaa puristamista.

Ja kaikessa siinä Hänen kanssaan ajan viettämisessä on kyse rakkaudesta. Rakkaudesta meidän välillä, siitä että Jumala on ensin rakastanut mua, ja antanut mulle Pyhän Henkensä, jotta voisin rakastaa Häntä. Oppia tuntemaan Hänet Jeesuksen kautta, jäädä vangiksi Hänen hyvyyteensä ja ihanuuteensa niinku kuningas Daavid! "Yhtä ainoaa minä pyydän Herralta yhtä ainoaa, yhtä ainoaa minä toivon:että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivät! Saisin katsella Herran ihanuutta hänen pyhäkössään" ps.27:4. Kyseessä on vapaaehtoinen rakkaus, ei mikään lakihenkisyydestä nouseva vale "rakkaus"!

Jos mä kerron Jeesuksesta jollekin ihmiselle, eikö sen tulisi kummuta rakkaudesta Jeesukseen ja siihen ihmiseen, jotta sillä todistuksella olisi jotain merkitystä tai vaikutusta? (no tietenkin Jeesus toimii aina meidän vajaavuutemme kautta.) Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteeni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. 1.kor13:1-3. Jos mun todistus nousee pelosta tai pakosta tai velvollisuudesta -tuottaako se silloin hedelmää tai jos tuottaa niin minkälaista?

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii." 1.Kor.13:4-7
Ainoastaan rakkaus voi tuottaa rakkauden hedelmiä!

Rakastuneena on hankala piilotella tai salata tunteitaan... On helppo hymyillä ja tekis mieli vaan keskittyä ajattelemaan ja puhumaan siitä rakkauden kohteesta, ja jos vaan mahdollista haluais vaan viettää aikaa hänen seurassaan. Jotain sellaista meidän suhteen Jumalan kanssa tulis kai olla. Ei mitään puristamista tai väkinäistä, vaan päivä toisensa jälkeen uskollista rakkautta... ja palavaa rakkautta! "Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, paina sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Laul.8:6"

Koska vasta sitten kun ite palaa, voi sytyttää muita...