Parantuminen

"Parantuminen vie aikaa."
-hippokrates-

Huhuu!

Täällä sitä taas ollaan, blogin kimpussa. Viis kuukautta kestänyt hiljaisuus ei oo tapahtumien puutetta, vaan päinvastoin elämän ja tapahtumien paljoutta :D. Taisin mennä tuohon aikaan vähän sekaisin yhdestä Ihanasta - jonka kanssa sitten pääsiäisenä alettiin seurustella, mmh. Miksei kukaan kertonu mulle että elämä menee melkein ylös alaisin kun just sopiva mies astelee omalle kohdalle?! No, pikku hiljaa alan tottua tilanteeseen vaikka vieläkin hymyilyttää tavallista(kin) enemmän.
Oon näiden kuukausien aikana tutustunut myös itseeni uudella tavalla. Ihmisenä ja naisena ;) Sydämestä löytyy monenlaisia uusia juttuja! Ajatuksetkin meinaa karkailla tuon tuosta arvaatte minne... Välillä oon hämmästellyt omaa herkkyyttäni ja tunnemaailman "järkkymistä". Pikkuasiat tuntuu yhtäkkiä kamalan tärkeiltä (esim. istutaanko ystävien seurassa pöydässä vierekkäin :D), samalla kun isot tulevaisuutta koskevat kysymykset huimaa päätä. Jännittävää, luonnollista, ihmeellistä, hupaisaa ja välillä vähän hajottavaakin - mut onnellista!
Muuta... Paljon on tullu reissattua ympäri Suomea. Lähinnä ystävillä ja sitten monenlaisissa viikonlopuissa ja viikoissa, joissa ollaan etitty Herraa. Viime viikolla oltiin Latviassa, Ruzinan kylässä. Siellä saatiin vahvistaa paikallisia rukoukseen ja ylistykseen. HUippu reissu! Oon ollu siis tien päällä toukokuusta lähtien, tykkään tulla ja mennä! Turkuun palaan joskus elokuussa.

ps. Kadotin blogiosoitelistan bittiavaruuteen, enkä osaa koodata uutta, sorry!

Jeesus eduskuntaan!

Nyt päästään mun lempiaiheeseen. Viime syksynä kun tavattiin Sari Essayah, saatiin idea eduskuntaan tehtävästä rukousmatkasta. Ideasta innostuneina suunnattiin tiistaina seitsemän opiskelijan (Mats, Kitte, Laura V, Anu, Markus ja Simo) kanssa eduskuntaan Sarin siivellä rukoilemaan. Ja huippua oli! Meillä ei kenelläkään ollu mitään ihmeellisiä visioita päivälle, mutta tuntui merkittävältä mennä nimenomaan paikan päälle rukoilemaan esivallan ja sitä kautta Suomen puolesta. Heti aluksi kun päästiin sisään turvatarkastuksen jälkeen (Raamattua ei tällä kertaa määritelty käsiaseeksi, vaikka se onkin maailmalle vaarallisin ase;) ), rukoiltiin puolihuomaamattomasti siinä aulassa, ja tuli vaan tosi ilo ja vapaus, että meidän Jumala on valtava Jumala, jolle mikään ei oo mahdotonta! Hän avaa ovet eduskuntaan ja mihin ikinä Hän omiaan sitten tahtookaan kuljettaa.

Mentiin porukalla kristillisdemokraattien ryhmähuoneeseen juttelemaan ja jakamaan aluksi. Puhuttiin siitä, kuinka uskovien kuuluis pitää Jumalan sanaa ja arvoja esillä yhteiskunnan eri osa-alueilla, niin politiikassa, mediassa kuin muuallakin. Välinpitämättömyys on synti! Sari puhui siitä, kuinka vaikeaa eduskunnassa on puhua kristillistä arvoista. Heti kun avaa suunsa, tulee kovaa kritiikkiä ja oma tilanne vaikeutuu. Täytyy kyllä olla tosi rohkea ja varma omasta arvostaan, että pysyy hengissä sellaisessa riepotuksessa. Ajatelkaa mikä voima siinä olis, kun uskovat yhdistyis ja seisois edustajiensa tukena, rukouksin ja rohkaisten.
Sari puhui hyvin myös siitä, kuinka mahdoton on ihmiselle, joka ei usko Jeesukseen, puhua muistakaan raamatun periaatteista. Jeesus on ehdoton ydin kaikessa. Toisaalta uskova tulee helposti kovaksi, kun tietää olevansa oikeassa... Jeesus oli kuitenkin samaan aikaan totuus ja rakkaus...Vaatii kyllä tosi paljon viisautta puhua totuutta rakkaudessa!
Juttelujen jälkeen alettiin rukoilla ja ylistää, ja oli tosi innostavaa ja vapaata rukoilla! Rukoiltiin mm., että totuus vois murtautua eduskunnassakin läpi, ja että uskovat heräis tässäkin asiassa ja nousis vaikuttamaan yhteiskunnassa. Ja kaiken perustana on ainoastaan Jeesus. Uskon, että Jumala tahtoo nostaa seurakuntansa hallitsemaan ja ottamaan auktoriteettiä hengessä tälläkin alueella. Meidän yhteiskunta ei koskaan voi muuttua jumaliseksi, mutta olis kaikkien etu, että Jumalan periaatteista pidettäis edes jollakin tasolla kiinni esim. lainsäädännössä. Arvoliberalismi johtaa yhä järkyttävämpään laittomuuden aikaan. Siksi uskovien pitäis herätä pitämään Jumalan sanaa esillä yhteiskunnassa ja kansan keskellä. Ja päämääränä on tietenkin, että mahdollisimman moni sielu pelastuis ja tulis Jeesuksen kautta tuntemaan Isän Jumalan!
Mutta on kyllä hienoo, että saa olla mukana Jumalan suunnitelmissa tällaisissa asioissa. Mä rukoilin joskus viime kesänä, että haluisin olla vaikuttamassa päättäjiin jotenkin taustalta... Ja Jeesus vastas heti Sarin kautta! Ja eilen musta tehtiin haastattelu yhteen lehteen, et miksi mä äänestän kristillisdemokraatteja.. :) Mut haluaisin vaan lisää päästä vaikuttamaan! Jos kerran muslimeillakin on moraalipoliiseja, niin miksei kristityilläkin vois olla ;D?
Yks mua siunaava juttu tässä eduskuntavierailussa oli se, että moni osallistujista sanoi, että ensimmäistä kertaa eduskunta tuntui läheiseltä, ja sai ymmärrystä siihen mikä uskovien rooli politiikassa voi olla. JEEEE!! JEESUS ON PARAS!!!!
Niin, ja muistakaahan äänestää maaliskuun vaaleissa!

Voima korkeudesta

Tammikuun yks selkeimmistä esirukousteemoista on ollu voima. Me uskovat tarvitaan voimaa korkeudesta! On nöyrtymisen paikka kohdata oma voimattomuus. Jumala on laskenut mun ja ystävien sydämeen huudon, joka on nousee sellasesta turhautumisesta ja epätoivosta - me ollaan niin tyhjiä, meillä ei oo sitä Voimaa, jonka Jumala haluais meille antaa.Voimaa, jonka vaikutuksesta sairaat paranee ja kuolleet herää. Voimaa, jolla kaadetaan vihollisen linnoituksia ja katkaistaan synnin kahleita. Voimaa, joka on Väkevä Todistus siitä, että Jumala on yksi ainoa, ja että Jeesus Kristus ELÄÄ! Johtuuko meidän voimattomuus Jumalasta? Ei, se johtuu meistä uskovista. Tuntuu hyvältä, että on saanu nähdä omaa tyhjyyttä ja voimattomuutta. Uskon, että se on ensimmäinen askel kohti voimaa. On myös armoa herätä siihen todellisuuteen, että Jumala tahtoo antaa voimaansa meille! Oma nykyinen voimatyhjiö ei oo mua varten!

Yks aika hc-juttu tapahtui viime viikolla. Eräs ystävä sai puhelinsoiton kaveriltaan, jonka veli oli kuollut. Hän pyysi meitä rukoilemaan, että veli heräisi kuolleista. Enpä oo ennen vastaavassa tilanteessa ollut. Kysyttiin Jeesukselta, mitä sellaisessa tilanteessa kuuluisi tehdä? Saatiin vastaus, että kuuluu mennä paikan päälle, ja lohduttamaan kaverin perhettä. Sinne me sitten lähdettiin, terveyskeskuksen kellariin vainajan ja omaisten luo rukoilemaan ja lohduttamaan heitä. Selkeästi koettiin lähtiessä, että ei meillä oo voimaa, joka herättäis kuolleen, mutta ehkä seuraavalla kerralla kun vastaava tilanne tulee eteen, tilanne onkin jo toisenlainen. Jumalan valtakunta on tätä päivää, ja on tärkeää lähteä uskon kanssa liikkeelle. Se ilta ja omaisten kohtaaminen oli yks konkreettinen osoitus Jumalan yliymmärryksen menevästä rakkaudesta ja Pyhän Hengen yhteydestä. Inhimillisesti vieras perhe ja vieraat ihmiset meille, mutta silti ne oli valmiita avaamaan meille sydämensä ja jakamaan suruaan, ja saatiin tuntea yhteyttä ja rakkautta heidän kanssa. Ja oli sellanen olo, että tämän kuoleman kautta syntyy jotain uutta...

Kolari 25-29.1 ja alkuvuoden fiiliksiä

Suunnattiin seitsemän ystävän (Mia, Simo, Markus, Jussi, Eeva, Maarit ja Mika) kanssa pari viikkoa sitte Lappiin, Kolariin pohjoiskalotin rukouskonferenssiin. Oli aika hulvaton reissu! Voitte kuvitella kun seitsemän ihmistä ahtautuu samaan autoon tuntikausiksi, plus jokaisella on usean päivän matkatavarat mukana...=) Siinä oli urheilukassit, eväät, talvivaatteet ja jalat sekavan suloisessa sovussa, hehee.
Menomatkalla pistäydyttiin Heinolassa Markuksen kotona, ja Raahessa oltiin mun vanhempien ja ystäväperheen luona ilta ja yö. Mulle itelle se oli kyllä sellanen kahden maailman kohtaamisshokki, kun kolmeen ja puoleen vuoteen kukaan mun uusista ystävistä ei oo käyny meillä kotona, kun asutaan eripuolilla Suomea... Tuntui käsittämättömältä, että yhtäkkiä meidän talo on täynnä mun ystäviä, ja iskä ja äiti häärää siinä ympärillä. Mutta se oli tosi kivaa :)!
Rukoustapahtuma järjestettiin Kolarin koululla yhdettätoista kertaa. Ihmisiä oli satakunta, paljon vanhoja, joitakin nuoria, muutamia ruotsista, venäjältä, norjasta...Yhdellä sanalla kuvattuna rukous oli VÄKEVÄÄ! Mä ite olin kokenut, että reissu tulee olemaan mulle lepoa, kun tammikuu on ollut aika pyöritystä ja olin ihan kuitti kun lähdettiin reissuun...Mutta kun olin lähtenyt reissuun levon kannalta, huomasinkin, että levosta käsin jaksoinkin olla mukana vaikka missä! Viimeisenä aamuna ennen lähtöä takaisin, käytiin Kolarin yläasteella pitämässä aamunavaus, samaisessa liikuntasalissa missä rukoustapahtumakin pidettiin. Voi ei, mun sydän oli ihan sulana niiden pienten teinien edessä! Sitä aamunavausta oli useat ihmiset rukoillu aika paljon, ja huomas miten tunnelma oli tosi pehmeä ja levollinen... Ja mulle iski innostus, että haluun lisää tällaista evankeliointia :).
Reissussa Jumala puhui monista jutuista, ja opetti niistä myös käytännössä. Lappi ei oo mikään helpoin paikka hengellisesti, ja viimeisenä yönä sainkin sitten kokea sen oikein kunnolla... Mutta on se silti jännittävää, kun Jeesus opettaa hengellisestä sodankäynnistä! Siellä oli eräs jenkkipariskunta opettamassa, ja ne puhui mm. aikakausista - siitä kuinka henkilökohtaisessa elämässä kuin laajemminkin on olemassa erilaisia ajanjaksoja. Pitäis oppia kuuntelemaan Jumalaa, että minkälaisessa ajanjaksossa ollaan menossa, koska esim. vanhat toimintatavat ei toimi uudessa... Välillä on aika kylvää, sitten kastella, odottaa kasvua jne. Mulle itelle se oli valaisevaa, kun vuodenvaihteessa koin selkeästi, että mun omassa elämässä siirryn uuteen vaiheeseen, ja että tämä vuosi on mulle palvelemisen vuosi. Mutta tää siirtymävaihe - alkuvuosi - on kyllä ollu todella haastavaa aikaa :D... Koskaan aikaisemmin en oo kokenu samanlaista hengellistä painostusta, fyysistä sairastelua, mielen myllerrystä tai ylipäätään oman heikkouden kohtaamista. Mutta jotta nyt ei ihan synkisteltäis, niin samaan aikaan on kyllä tiedän, että vaan käytännön kokemuksesta oppii, ja mä haluan oppia lisää!!!

uusivuosi ja uudet kujeet -klisee toimii vieläkin!

Jeesus järjesti mahtavat uuden vuoden juhlat...Saatiin Mellilästä yks leirikeskus neljäksi päiväksi ILMAISEKSI käyttöön, ja siellä juhlistettiin loppuvuotta ja uuden alkua 30 ihanan ystävän kanssa. Paljon rukousta, ylistystä, fellowshippiä, saunomista, keskusteluja, raketteja ja RUOKAA! Jeesus nimittäin teki ruokkimisihmeen... Samana päivänä kun "leiri" alkoi, eräs mies soitti Juhalla (joka järjesti tän uuden vuoden), että tiedätkö ketään, joka tarvis pakettiautollisen ruokaa, olis leipiä, lihaa, pullaa, leikkeleitä jne jne ILMAISEKSI! Tyyppi ajoi vielä ruokalastin suoraan leirikeskuksen pihaan! Siinä ratkes meidän ruokaongelmat, kun ei oikeen tiedetty miten epämääräinen nyyttäriperiaate toimii nejän päivän ajan :).

Oon huomannut tässä viime vuosina, että tällaiset ihmeet on enemmän sääntö kuin poikkeus, kun hengailee Jeesuksen kanssa. Aikataulut, ruuat, raha ja muut tarpeet täyttyy yllättävillä ja monesti hauskoilla tavoilla. " Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin." Mat.6:31-33
**
Mä koin loppuvuodesta, että Jumala valmistaa mua johonkin uuteen mihin mä siirryn nyt vuodenvaihteessa...Mulle tää vuosi tulee olemaan jollain lailla palvelemisen vuosi ja kasvua sitä kautta. Melkoista hässäkkää tää onkin ollut, intensiivistä myllerrystä sisällä ja ympärillä :). Mutta jännittävää mitä kaikkea vuosi 2007 tuo tullessaan :)!

Jeesus on maailman valo

Oon Raahessa. Äiti varas mulle alkuviikosta ajan kosmetologille, ja vasta kolmas yritys tärppäs. Eilen sitte suuntasin sinne... Paikka oli yhden kerrostalon kellarissa. Heti kun avasin oven ja astuin sisään eteiseen, mulle tuli sellanen epämääräinen fiilis. Ilmapiiri siellä paikassa oli outo. Nainen, joka sen paikan omistaa, johdatti mut sisään toiseen hoitohuoneeseen. Joka paikassa oli enkelikoristeita, joiden keskellä paloi kynttilöitä, suihkulähde lorisi yhdessä nurkassa ja taustalla soi sellasta ihmeellistä musiikkia. Mä oli heti varpaillani ja mietin lähdenkö samantien pois. En kehdannu, vaan seurasin kiltisti sitä naista :D.
Siinä tuolissa sitte ne naamiot naamalla makasin ja tunnustelin oloani. Mun silmillä oli sellaset laput, joten en nähny mitä se nainen puuhaili siinä vierellä... Mielikuvitus laukkas ja ajattelin et se tekee varmaan jotain loitsuja, heh :D. Aika kauan meni hiljaisuudessa, rukoilin vaan että Jumala avais jonku keskustelun missä voisin selvittää mistä jutusta siinä levottomassa olossa oli kyse. Mä sitte kysäsin siitä musiikista, että onko se meditointimusiikkia... Nainen vastasi naurahtaen -Eei, tämä on vaan rauhoittavaa musiikkia... Mä jatkoin: "Onko sulla jokin vakaumus tässä kun sulla on täällä noita enkeleitä..?" Nainen: "Eei sillä tavalla.. Enkelithän tuo suojelusta, varjelusta, turvaa..." Mä vaan kommentoin siihen, et "Niin, siksi vaan ajattelin kun nykyään on niin monenlaisia hoitoja..." Se nainen oli hetken hiljaa, ja sitten kysyi, oonko ite ollu mukana sellaisissa..? Sanoin, etten ole, mutta olen lukenut... Siihen se sitten paljasti, että "Joo, minä teen myös sellaisia enkelienergia -hoitoja ja olen myös reikihoitaja." HUH! Arvasin!
Tuli kyllä aavistuksen hermostunut olo, kun tajusin et saman naisen käsien kautta, joka hieroo mun naamaa, lähtee jotain enkelienergioita... Kyselin lisää siitä, ja sanoin sitte sille, että koin sisään tullessa että täällä paikassa on jotain sellaista.. Se kysyi mistä sen tunsin? Ja kerroin sille ihan suoraan että tulin hengessä levottomaksi. Se oli yllättynyt, mutta pohti sitten, kuinka "siellä missä valoa pyritään edistämään, pimeys yrittää valloittaa alaa voimakkaammin." Se kertoi kuinka tietää, että on olemassa hyvää ja pahaa (voimaa?), ja kuinka on tärkeää niitäkin enkelihoitoja tehdessä, että ollaan ainoastaan sen hyvän kanssa tekemisissä...
Mä sitten aloin kertoa sille omasta uskostani, ja siitä, kuinka uskon, että on olemassa Pyhä Henki, jonka kautta hyvyys ja valo leviää.. Henget, jotka ei oo alisteisia Pyhälle Hengelle, on pimeyttä. Se oli tosi kiinnostunut, kyseli lisää uskostani ja kuinka olen sen löytänyt ja puhuin tosi suoraan! Huomasin, että se oli jotenki otettu siitä mitä puhuin, Jumala antoi viisautta. Ja se ihaili kuinka mä kuulemma "olen niin pitkällä näissä asioissa." Sitte kun se hoito-operaatio loppu, ja olin maksamassa, mä kysäsin siltä et mitä jos rukoiltais lopuksi..?:D Se oli vähä hämillään ja sanoi: mulle ei oo kyllä kukaan asiakas ennen ehdottanu rukoilua! (se oli 50vuotias, 17vuotta pitäny sitä putiikkia!) Mä vaan nauroin ja sanoin, että haluisin siunata sitä.. Ja siinä niiden enkelihärdellien, kosmetiikkapurkkien ja new age-musiikin seassa sitte rukoiltiin, ja mä suoraan vaan puhuin kielilläki, se tuntui niin luonnolliselta! Siunasin ja rukoilin sitä, että Jumala avais sen silmät näkemään mikä on hyvää ja mikä ei..
Aamenen jälkeen toivoteltiin hyvät joulut, ja lähdin laittaan takkia päälle.. Kohta se ilmestyi ovenrakoon, ja kysyi kiinnostuneena, "..Mitä se oli se kieli, jota tuossa puhuit..?" Mä kerroin, että se on kielillä puhumista, armolahja, rukouskieli, jonka oon saanu Jumalalta. Kerroin, kuinka se on välillä oikea kieli, esim. ranskaa, jota en oo koskaan opetellu, tai välillä se on taivaallinen kieli. Nainen sanoi silmin nähden arvostavasti: "Onpa erikoista...!"
Hymyilin vaan, ja tein lähtöä, jolloin se nainen vielä huudahti mun perään: "Sinä tuot kyllä paljon valoa tänne!"

***
Olin kyllä vähän pihalla koko eilisen päivän ton jälkeen. Varsinki sieltä kellarista kun pölähdin pihalle. Se ihme tunnelma siellä paikassa oli niin kokonaisvaltainen. Jumala kuitenkin suojeli, ja antoi rauhan. Tää oli kyllä mulle vahvin vastaavanlainen kokemus. Jumala näköjään opettaa hengellisestä todellisuudesta pikkuhiljaa. Ei se mikään kevyt todellisuus ole kyllä.. Paljo rukousta tarvitaan, ja vahvistumista Jeesuksessa. Sitä mä kyllä pyydän Herra, että osaisin kristallin kirkkaasti kertoa tuollaisille ihmisille totuudesta, ilman kiemuroita tai ihmismielen tuotoksia. On taitolaji puhua totuutta rakkaudesta käsin. Helposti itse "kaunistelee" totuutta, kun ei tiedä loukkaantuuko toinen. No Jeesus, opeta mua!

***

Joh 8:12 "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo."
Joh 12.46 "Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. "
Fil 2.14-16 "Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa (/pysytte elämän sanassa).
***

some fotos

Useimmat varmaan muistaakin, että sain viime aprillipäivänä digikameran Jeesukselta. Olin siis rukoillut kameraa, ja sitten Heli-ystävä siitä tietämättä koki, että Jeesus haluis ostaa mulle kameran... -Ja osti sen mulle! Oon jonku ajan lataillu joitain kuvii flickr -sivuille, niitä saa käydä kattomassa täältä.

G-powered

Maarit tutustutti mut uuteen suomalaiseen sanomalliseen konemusabändiin, G-Powerediin. Bändin ensimmäinen levy, Odottanut oon, on ihan älyttömän hyvä, jopa minusta joka en todellakaan ole mikään konemusafani! Jumala on äärettömän luova. Mahtavaa, että hän kutsuu omiaan evankelioimaan ja ylistämään niin monenlaisin keinoin! Käy tsekkaamassa biisejä täältä.

kiitti ystävät

Jos mun ympärillä ei olis kymmeniä innostuneita ja Jeesuksen ihanuudesta hullaantuneita ystäviä, siskoja ja veljiä, mä en olis sellainen kuin nyt olen. eläisin tosi erilaista elämää. olisin paljon arempi, pelokkaampi, ujompi, tylsempi ja epävarmempi. En uskaltais laulaa ääneen, rukoilla ääneen, en osais ottaa rakkautta vastaan, en osais huutaa (äänenkäyttö on tosi vapauttavaa, hehee :D), en pystyis näyttämään suuttumusta tai vihastumista, en kykenis avoimuuteen, enkä varmasti olis niin kiinnostunut Jeesuksesta kuin nyt oon.
Mä oon elänyt viimeiset kaks vuotta sellaista nousukiitoa Jumalan ja itseni tuntemisen suhteen, että välillä ihmettelen itsekin, kuinka tämä päivästä toiseen kestävä INTO vaan kestää ja kestää?! Voin huoleti viettää päiväkausia raamattua lukien, rukoillen, pohdiskellen ja jutustellen. Haluisin viettää aikaa enemmän ja enemmän ylistyksen pyörteissä, Jumalan ihanuutta katsellen. Tämän kaiken saa aikaan tietenkin Pyhä Henki, kiitos siitä hänelle. Mutta on olemassa myös erityinen kanava, mitä pitkin Jumala tahtoo osoittaa meille rakkauttaan, innostaa ja rohkaista meitä päivittäin. Nimittäin toiset uskovat. Ja nämä mun innostuksen täyteiset kaks vuotta oon nimenomaan viettänyt syvässä uskovien yhteydessä.
Mä oon varma, että tässä piilee yksi salaisuus uskon tuoreena pysymiseen ja ensirakkauteen. Kun meillä on elävä ja aito suhde Jumalaan ja toinen toisiimme, tuli, joka meissä jokaisessa palaa, roihahtaa suuremmaksi kun sydämemme kohtaavat. Jumalaan keskittyminen ystävien kanssa on luonnollista, kun jokaisella on henkilökohtainen elävä suhde Häneen.
Miksi seurakunnissa ei tänä päivänä löydy intoa ja paloa? Koska ei löydy aitoa ystävyyttä ja elämän jakamistakaan, rakkauttaaaaaa. Luulenpa, että meidän kulttuurin yksi kompastuskivistä on juuri tässä. Me ei osata olla ystäviä toinen toisillemme. Ihmiset on irrallisia yksiköitä, jotka silloin tällöin ohittavat toisensa. Kukaan ei yksin jaksa kovin kauaan palavana... tai ainakin se on varmasti harvinaista. Ja Jeesus puhuu, että uskovien yhteydestä ja rakkaudesta meidät hänen omiksi tunnistetaan! Voi Jeesus, haluuuuuuuun olla innostamassa tässä maassa uskovia elämään elämäänsä TÄYSILLÄ sinulle! Ja pysymään siinä, eläen läheisessä rakkaussuhteessa muiden uskovien kanssa!
MUTTA HEI KIITTI YSTÄVÄT!!!!!!