hiljaisuus puhuu tuhansia sanoja

Suomessa taas. Hyvä olla kotona. Tällä hetkellä oon Raahessa perheen ja suvun parissa. Oon nauttinut raikkaasta tuulesta ja elokuun auringosta, luonnosta, rauhallisuudesta, ihmisten tavallisuudesta:).
Helsinkivantaanlentokentällä on aina yhtä hämmentävän huvittavaa, kun kulttuurierot maiden välillä kärjistyy.. Siinä missä Milanossa tai muualla volyymitaso on katossa ja ihmisiä puskee joka paikasta hienoine hepenineen, niin hv:lla on kissat käyny viemässä kielet jokaiselta -harvalta- vastaantulijalta... Kaikki on eleetöntä ja hillittyä... Luonnollista, ei isoja egoja tai prameita vaatteita.. Hiljainen kansa, näyttää mietiskelevän syntyjä syviä. Paljon ei myöskään aviopuolisolle, saati sitten vierustoverille, pukahdeta..AH! ihanan suomalaista!:D Hiljaisuus on musiikkia korville, eikö se niin mene..
Toisaalta junassa etelästä pohjoseen iski karu totuus silmille - - perjantai-illan huumassa oli monta nuorta matkustajaa kaljatölkit kädessä. ja äänenvoimakkuuskin oli tölkkien hupenemiseen suoraan verrattavissa. istuin sellasen ällöttävän omahyväisen nuoren miehen takana, joka brassaili kännykkäänsä kaiken mahdollisen rapujuhlista bisneksen kautta laihdutukseen ja edelleen kaunokirjallisuuteen - - ja puolet ajasta jauhoi ryyppäyksestä ja juhlimisesta. hohhhoijaa. ja sama meno alkoholin suhteen jatkuu paikasta toiseen. Hyvästi Italian punaviinikulttuuri!
No, eilen sitten vietettiin aikaa luonnossa, ihasteltiin niittykukkia, käytiin uimassa ja grillattiin. Rakastan Suomen Luontoa! Se on ehdottomasti yks Suomen parhaista puolista. Luonto ja rauhallisuus.
Mutta seuraavaksi pieniä makupaloja kahden kuukauden ajalta, asioista jotka nyt päällimmäisenä on mielessä.. :)