jännä kohtaaminen

Eilen tapahtu jännä juttu. Olin yliopistolla kolmannessa kerroksessa, ja olin lähdössä alakertaan hissillä. Kävelin hissille, ja ihmettelin kun siinä hissin edessä seiso sellanen n.30 vuotias komee urheilullinen (mitä vielä, tumma!;D) nuorimies, joka katto mua toooosi pitkään jännä ilme kasvoilla. Mä ajattelin heti että siinä oli joku juttu... Mä vilkasin sitä ja katoin muualle ja kävelin siihen hissille, ja katoin uudelleen sitä, jolloin se moikkas ja kysyi: Käytkö sä treenaamassa meillä? (ylipistolla on paljo erilaisii urheilu mahdollisuuksia.) Mä naurahdin että -Eeen...? sit se sano että ai kun näytät niin tutulta... Missähän mä oon sut tavannu? ja katteli edelleen niillä jännillä silmillään. Sit se kysy että ootko sä nähny mua joskus?! mä vaan nauroin että en mä kyllä muista...
No aikaisemmin Mari olis sellasessa tilanteessa jättäny keskustelun siihen, mutta Uusi luomus on ymmärtänyt että aktiivisuus on loistava juttu! Mä jatkoin keskustelua ja kysyin että mitä treenejä se vetää? Vastaus oli joku tyyliä zan khii tai thai pong xhai, siis joku itämainen taistelulaji. Mä tajusin että se oli se Juttu miksi sen silmät oli niin jännät ja sen koko olemus. Mua alko myös huvittaan kun mietin että näytänkö oikeesti sellaselta, joka harrastaa taistelulajeja? :D (mitä ootte mieltä ;)?) Hissi tuli ja mä halusin tietää lisää siitä lajista ja kysyin että onko siinä jotain hengellistä? Se vastas nopeesti: Ai hengellistä? ei se mitää hengellistä oo! no mä lisäsin vettä myllyyn ja tivasin, no mutta onko teillä jotain mietiskelyä ? kehonhallintaa? siinä vaiheessa se oli vielä kovana et ei meillä täälä yliopistolla sellasta oo! mä sanoin niiiiin...? ja se sano vähän hiljasemmalla äänellä (kun meitä oli neljä samas hississä) -no joo kyllä mä ite oon mietiskelly aika paljon...Hissin ovet avautu ja oltii menos eri suuntii, mut mä pamautin sille suoraan että -Joo mä nään sen susta. Tyyppi kattoo mua hämmästynyny ilme kasvoilla kävelee pois päin ja tuijottaa mua edelleen ja mä jatkan -mä nään sen sun silmistä, ja hymyillen käännyin pois.

**
Koko episodi kesti siis oikeesti ehkä minuutin, ja se oli tosi jännä kohtaaminen. Mä oon kokenu ett Jumala on avannu jotain sellasta henkimaailmaa mulle uudella lailla, tuntuu että näkee ja aistii jotain juttuja ihmisistä... Ei sitä osaa selittää, mut tavallaan, jos Jumala opettais sen ja profetoimisen käytössä niin, että uskaltais sanoo ihmisille joita ei tunne, asioita joita niistä näkee (jos siis Jeesus kehottaa), niin mikä todistus se olis Jumalasta niille! Anna Jeesus viisautta ja ymmärrystä, luottamusta ja rohkeutta. Sitte vielä sellanen, että mulla oli ihan tosi rauhallinen ja varma olo siinä ku kohtasin ton miehen. Mä tiesin yksinkertasesti että mussa on Pyhä henki, ja se anto mulle varmuuden jutella sen kanssa. Eikä mua jääny harmittamaan se, että en ehtiny kertoo sille muuta tai todistaa Jeesuksesta, vaan mä uskon että se näkyy musta ulospäin ilman sanojakin. Mulla on rauha sydämessä, ja rakkaus sisällä ku Jeesus on mun sydämessä, ja uskon että se näkyy! Ja jotenkin mä luulen, että se miksi se luuli nähneensä mut aikasemmin oli sitä, et se tunsi omassa hengessään että mussa on jotain, eli Pyhä Henki. Mä tiedän, että jos Jeesus haluu, niin mä kohtaan sen miehen uudelleen ja voin kertoo sille tarkemmin mitä mä näin siitä ja kertoo sille Jeesuksesta.
Jännittävää!