Kolari 25-29.1 ja alkuvuoden fiiliksiä

Suunnattiin seitsemän ystävän (Mia, Simo, Markus, Jussi, Eeva, Maarit ja Mika) kanssa pari viikkoa sitte Lappiin, Kolariin pohjoiskalotin rukouskonferenssiin. Oli aika hulvaton reissu! Voitte kuvitella kun seitsemän ihmistä ahtautuu samaan autoon tuntikausiksi, plus jokaisella on usean päivän matkatavarat mukana...=) Siinä oli urheilukassit, eväät, talvivaatteet ja jalat sekavan suloisessa sovussa, hehee.
Menomatkalla pistäydyttiin Heinolassa Markuksen kotona, ja Raahessa oltiin mun vanhempien ja ystäväperheen luona ilta ja yö. Mulle itelle se oli kyllä sellanen kahden maailman kohtaamisshokki, kun kolmeen ja puoleen vuoteen kukaan mun uusista ystävistä ei oo käyny meillä kotona, kun asutaan eripuolilla Suomea... Tuntui käsittämättömältä, että yhtäkkiä meidän talo on täynnä mun ystäviä, ja iskä ja äiti häärää siinä ympärillä. Mutta se oli tosi kivaa :)!
Rukoustapahtuma järjestettiin Kolarin koululla yhdettätoista kertaa. Ihmisiä oli satakunta, paljon vanhoja, joitakin nuoria, muutamia ruotsista, venäjältä, norjasta...Yhdellä sanalla kuvattuna rukous oli VÄKEVÄÄ! Mä ite olin kokenut, että reissu tulee olemaan mulle lepoa, kun tammikuu on ollut aika pyöritystä ja olin ihan kuitti kun lähdettiin reissuun...Mutta kun olin lähtenyt reissuun levon kannalta, huomasinkin, että levosta käsin jaksoinkin olla mukana vaikka missä! Viimeisenä aamuna ennen lähtöä takaisin, käytiin Kolarin yläasteella pitämässä aamunavaus, samaisessa liikuntasalissa missä rukoustapahtumakin pidettiin. Voi ei, mun sydän oli ihan sulana niiden pienten teinien edessä! Sitä aamunavausta oli useat ihmiset rukoillu aika paljon, ja huomas miten tunnelma oli tosi pehmeä ja levollinen... Ja mulle iski innostus, että haluun lisää tällaista evankeliointia :).
Reissussa Jumala puhui monista jutuista, ja opetti niistä myös käytännössä. Lappi ei oo mikään helpoin paikka hengellisesti, ja viimeisenä yönä sainkin sitten kokea sen oikein kunnolla... Mutta on se silti jännittävää, kun Jeesus opettaa hengellisestä sodankäynnistä! Siellä oli eräs jenkkipariskunta opettamassa, ja ne puhui mm. aikakausista - siitä kuinka henkilökohtaisessa elämässä kuin laajemminkin on olemassa erilaisia ajanjaksoja. Pitäis oppia kuuntelemaan Jumalaa, että minkälaisessa ajanjaksossa ollaan menossa, koska esim. vanhat toimintatavat ei toimi uudessa... Välillä on aika kylvää, sitten kastella, odottaa kasvua jne. Mulle itelle se oli valaisevaa, kun vuodenvaihteessa koin selkeästi, että mun omassa elämässä siirryn uuteen vaiheeseen, ja että tämä vuosi on mulle palvelemisen vuosi. Mutta tää siirtymävaihe - alkuvuosi - on kyllä ollu todella haastavaa aikaa :D... Koskaan aikaisemmin en oo kokenu samanlaista hengellistä painostusta, fyysistä sairastelua, mielen myllerrystä tai ylipäätään oman heikkouden kohtaamista. Mutta jotta nyt ei ihan synkisteltäis, niin samaan aikaan on kyllä tiedän, että vaan käytännön kokemuksesta oppii, ja mä haluan oppia lisää!!!