Tuesday, January 24, 2006

tie, totuus ja elämä

Juhan ottama upea kuva pohjois-walesista.

Elämä on kuin tie. Kuljemme sitä pitkin, tietämättä mitä mutkan takana odottaa. Välillä näemme kauas, toisinaan sumu peittää näkyvyyden, jopa niin, että emme näe edes tien pintaa. Joskus tie on jyrkkä ja joudumme hidastamaan vauhtia, mutta usein juuri raskaan ylämäen jälkeen seuraa vauhdikas ja riemukas alamäki. Matkaseura on olennainen osa itse matkaa, kulkeminen käsi kädessä saa kulkurin usein hymyilemään. Mutta luulenpa, että jokaisella polulla on myös kapeita kohtia, jolloin tielle ei mahdu kahta kulkijaa vieretysten vaan on kuljettava yksin...
Silloin kun kohtaa tienristeyksen, on pysähdyttävä ja pohdittava kumpaan suuntaan lähtee. Jos et ole aivan varma suunnasta, tarkista kartasta, muista kysyä neuvoa ja seuraa sydämesi ääntä!
Vastatuuleen kulkeminen on lähes aina uuvuttavaa. Mutta se jos mikä vahvistaa ja lisää sinnikkyyttä! Ja kun oikein väsyttää, kannattaa hetkeksi istahtaa tienvierelle lepäämään. Erityisesti silloin kannattaa myös haaveilla siitä, mikä määränpäässä odottaa.
Teitä on myös monenlaisia...On kuoppaisia ja tasaisia, suoria ja mutkaisia. Uskaltaisinko väittää, että jokaisella tiellä on välillä tylsistyttäviä loputtoman pitkiltä tuntuvia suoria, mutta myös kiehtovia ja jännittäviä, yllättäviäkin puolia. Kannattaa kiinnittää myös huomiota tien molemmilla puolilla avautuviin maisemiin, sillä niistä on moni kulkija saanut innostusta ja mielekkyyttä matkantekoonsa. Jos kannat repussasi liikaa tavaraa, kehoittaisin sinua jättämään kaiken ylimääräisen tiensivuun, muuten hartijasi kipeytyvät ennenpitkää. Tärkeää on myös kulkea sopivan kokoisissa kengissä, tai muuten voit saada jalkoihisi kipeitä hiertymiä, ja matkanteko hankaloituu. Lämpimällä säällä sateen jälkeen, on ihana riisua kengät myös kokonaan jalasta ja kävellä tiellä avojaloin... Eräs vanha kulkija kehotti olemaan unohtamatta pieniä kolikoita, joita silloin tällöin löytää tien varrelta, sillä niistä kerääntyy suuria rikkauksia kulkijan taskuun. Nauti siis matkastasi, haistele ilmaa, katsele ympärillesi ja anna tuulen kuljettaa sinua tahtomillaan teillä...

2 Comments:

Blogger jaky82 said...

Moikka!

Mainiota juttua sulta irtoaa syvällisen pohdinnan kera.
Kiva, kun liitit kuvani, joka täydentää tekstiäsi mukavasti.

T:Juha

1:45 PM  
Anonymous Anonymous said...

Oli niin kauniisti kirjotettu juttu, etta ma sain taalla Salamancan keskustan cybercaféssa melkein pyyhkia kyyneleita silmakulmistani.. Terveisia Espanjan auringon alta! Oot rakas Mari pieni!

8:13 AM  

Post a Comment

Subscribe to Post Comments [Atom]

<< Home