Nada me faltara...

.



"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu."
ps.23:1


Rakastan psalmia 23. Tämä ensimmäinen jae on ollut mulla erityisesti viime päivinä mielessä. Se on puhunut mulle paljon siitä, minkälainen Jumala mulla on. Hän on minun Herrani. Korkeampi kaikkea muuta, ylivertainen kunniassaan. Hänen on maa, ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, jotka siinä asuvat. Hän on kaiken luoja. Hän on alku ja Hän on loppu. Hän asuu korkeudessa ja pyhyydessä. Hän on kaikkivaltias, suuri ja voimallinen ja Hän on voittamaton! Hän on totuus. Yksin Hän on minun Herrani.


Herra on minun paimeneni. Samalla kun Jumala on kaikkivaltias ja suuri, niin Hän on myös minun paimeneni. Hän ei ole kaukana, vaan Hän on lähellä minua, joka päivä, joka hetki. Hän ei jätä minua koskaan yksin. Hänen olemuksensa huokuu turvallisuutta ja huolenpitoa, lempeyttä ja hellyyttä. Hän kaitsee minua päivästä toiseen, johdattaa minua, ja pitää minusta hyvää huolta, sillä Hän rakastaa minua. Hän ei lukitse minua aitaukseen eikä sulje porttien taakse, vaan hän antaa minun vaellella vapaana. Mutta Hänen katseensa seuraa minun kulkuani, ja minä tiedän, että paras paikkani on lähellä paimentani, ja minä seuraan häntä sinne minne Hän kuljettaa minua ja laumaansa.

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Tää viimenen kohta on pysäyttänyt mut miettimään ja pohtimaan sitä tarkemmin. Ei minulta mitään puutu. Se on totta. Minulta ei puutu mitään, sillä kaiken minä saan häneltä, joka on hyvä paimen, turvallinen Herrani. Hän tietää tarpeeni ja täyttää ne jo ennen kuin niitä itse huomaan. Ihmeellistä... Ja jotenkin se on vielä niin paljon enemmän. Se on niin kokonaisvaltainen asia. Siinä on jotain paljon syvempää kuin pelkästään se, että se tarkoittaisi sitä että mun tarpeet täytetään. Ei, vaan Jumalan olemus on jotain sellaista, mistä ei puutu mitään. Hän täyttää tyhjyyden. Puuttuvan vastakohta on olemassa oleva. Jahve, Jumalan nimi, muistuttaa hebrean sanaa ehjee, "minä olen" (ks 2.Moos.3:14). Se että olen Jumalan valitsema ja oma, ja olen Hänessä joka on, on itse asiassa sitä, että "ei minulta mitään puutu".

.
.