seurakunnista

Danilon työn siivellä päästiin matkustelemaan ympäri Italiaa, ja nimenomaan tutustumaan eri paikallisseurakuntiin. Tuli nähtyä etelässä Sannicandro, idässä Reggio Emily, pohjoisessa sveitsin rajalla joku pieni vuoristokylä, Paviasta tunnin matkan päässä oleva Piedragavina, sekä Milanossa yks seurakunta. Kaikki seurakunnat joissa vierailtiin, oli osa "järjestymätöntä" evankelista "brethers" -veljekset- seurakuntaa.
Agape piedragavinassa

Näissä pienissä yhteisöissä on kussakin ehkä 15-50 eri-ikäistä vakituista jäsentä, plus muutama srk vanhin ja johtaja. Mä sain ottaa osaa seurakuntien agape, eli rakkauden aterioihin, joita yhteisöt järjestää noin kerran kuukaudessa omille ja lähialueen uskoville. Agape järjestetään ulkona puistossa tai ravintolassa, srk:n tiloissa tai vaikkapa jonkun kotipihalla. Ruokailu järjestetään yhteisvoimin, mutta aluksi kokoonnutaan kuulemaan opetusta, rukoilemaan ja laulamaan kuten jokaisessa tavallisessakin kokouksessa.
Reggio Emilyn seurakuntaa

Muhun teki vaikutuksen seurakuntien perhemäisyys. Ihmiset tunsi toisensa ja oikeasti viihtyi yhdessä! Paljon naurua ja hyvää mieltä, herkullisesta ruuasta puhumattakaan. Ja samalla Jeesus oli kaikessa mukana. Sannicandron sunnuntain kokous.Naiset ehti just ottaa huivit pois päästä..




Evankelisten tilanne Italiassa valitettavasti on tosi hankala. Katoliset jyrää tässä maassa. Juttelin yhden seurakuntanuoren kanssa nuorten uskovien tilanteesta, ja valitettavasti monet katoliset vanhemmat päästää lapsensa paljon mieluummin discoihin kuin evankelisiin seurakuntiin. Tämä tyttö oli saanut porttikiellon kaverinsa kotiin pyydettyään kaveriaan erääseen kotona pidettävään kokoontumiseen. Ennakkoluulot on tiukassa. Mutta onneksi Jeesus osaa murtaa ennakkoluulot! Mutta osaako
uskovat..? Katolinen kulkue Bressanassa.