Viime aikoina oon lukenu kolme aivan tosi puhuttelevaa elämänkertaa: Taivaallinen mies, veli Yun (Paul Hattaway), Gurun kuolema (Rabi Maharaj) ja Lohikäärmeen ajo (Jackie Pullinger). Sen lisäksi oon lukenut Voittava rukous -kirjaa (Michael Howard). Neljä erilaista, tavallista ihmistä eri puolilta maailmaa, joita kaikkia yhdistää yksi piirre: usko Jumalaan ja oman elämän täysi omistaminen Jeesukselle.
Veli Yun syntyi köyhään kiinalaisperheeseen, tuli nuorena poikana uskoon ja aloitti uuden elämänsä rukoilemalla ja paastoamalla 100 päivää, jotta saisi käsiinsä Raamatun. Rabi syntyi Intiassa hinduperheeseen, jossa perheen isää palvottiin jumalana. Isän kuoltua Rabi jatkoi isänsä viitoittamaa tietä arvostettuna guruna. Rabi ei löytänyt hindulaisuuden kautta tietä Rakastavan Jumalan luo, mutta Jeesus johdatti nuoren Rabin ainoan Jumalan luokse.
Jackie lähti nuorena tyttönä Englannista laivalla Hong Kongiin, tietämättä oikeastaan minne hän oli menossa ja mitä tekemään. Ainoana motiivina oli halu julistaa ilosanomaa Jeesuksesta niille, jotka eivät sitä vielä olleet kuulleet. Jokainen rakasti Jumalaa enemmän kuin itseään, jokainen tahtoi antaa elämänsä Jeesuksen käyttöön ja jokainen eli todeksi uskoaan.
Jokaisessa kirjassa on kymmenittäin ihmeellisiä kertomuksia, johdatuksia ja tapahtumia, joita nämä henkilöt kokivat seuratessaan Jeesusta. Ja parasta: sadat ihmiset löysivät Jeesuksen, armon, rakkauden, ikuisen elämän ja pelastuksen.
Kyseisiä kirjoja lukiessa en voinu välttyä peilaamasta kertomuksia omaan elämääni. Tuli tutkisteltua oman sydämen asennetta ja suhdetta Herraan. Aluksi ahdistuin siitä, että mulla on kaikki niin hyvin ja elämä on turvallista ja tasapainoista samalla kun tuhannet ihmiset kärsii ja on vailla Jumalan rakkautta, enkä mä osaa tehdä yhtään niiden auttamiseksi... Ajattelin, että mun elämänlaadun on pakko jotenki huonontua, jotta voisin elää enemmän Jeesukselle. Myöhemmin tajusin, että oikeastaan kyse ei oo elämänlaadusta, vaan siitä, oonko todella antautunut Jumalalle. Oonko riippuvainen Jeesuksesta ja otanko kaiken hyvän kiitollisin mielin vastaan ymnmärtämällä, että milloin tahansa voi tulla se päivä jolloin joudun luopumaan siitä, vai onko elämänlaadusta tullut mulle epäjumala, jolla kyhään ympärilleni omia turvarakenteita ja jonka kautta toteutan itsekkäitä halujani? Osaanko elää kaiken tämän runsauden keskellä niin, että mun sydän on kiinnittyneenä yksin Jeesukseen? Luulenpa, että on haasteellisempaa elää jatkuvassa hyvinvoinnissa ja mukavuuksissa täysillä Jeesukselle, kuin sillon, kun ympärillä ei oo enää paljon muita vaihtoehtoja kuin turvata täysillä Jeesukseen. Mutta kun nyt elämänlaatu on niin hyvää, niin muistanko edes kiittää niistä siunauksista, joita päivittäin saan nauttia: ruuan runsaudesta, lämpimästä kodista, terveydestä, perheestä..? uups.
Kirjoja lueskellessa aloin myös automaattisesti ajatella, että jos Howard rukoilee tuolla tavalla, munki kuuluis rukoilla samalla tavalla.. Tai koska veli Yun rukoili ja paastosi Raamatun saamiseksi 100päivää, niin mun täytyis yltää samanlaisiin "suorituksiin"...Huh. Tai koska Jackie hyppäsi laivaan ja matkusti uskon varassa toiselle puolelle maapalloa sukulaisten ja ystävien kauhuksi, niin tottakai myös mun kuuluu ampasta suoraan seuraavaan junaan ja lähteä kertomaan Jeesuksesta sinne minne tie vie.(oh. houkutteleva ajatus:) ).Mutta sitten mä yks ilta riemastuin, kun tajusin että HEI! Mä oon Mari, enkä Howard tai Rabi tai Jackie. Herralla on mun varalle täysin omat suunnitelmat, eikä mun tarvi muuta ku olla Jumalan rakkaudessa ja rakastaa ja etsiä Jeesusta... Mun ei tarvi rukoilla niinku Howard, paastota niinku veli Yun, eikä olla niin rohkea kuin Jackie. Ainoo mitä Jumala tahtoo, on että annan OMAN elämäni ja itseni hänelle, kokonaan, ehdoitta. Ei hän halua, että kopioin muita, tai yritän muokata itseäni johonkin tiettyyn malliin, vaan Jumala tahtoo että elän suhteessa hänen kanssaan omana itsenäni. Mun suhde Jeesukseen on ainutlaatuinen, ja mun elämälle on Herralla täysin omat suunnitelmansa! Niinkuin jokaiselle meistä :). Ei ole, eikä tule kahta samanlaista...Suosittelen noiden kirjojen lukemista, jos et oo jo aiemmin lukenu niitä. Jokainen on omalla tavallaan tosi rohkaiseva, innostava, herättelevä, ravisteleva ja puhutteleva. Jeesus on ihmeellinen, kaikkivaltias Herra nyt ja aina!
