lomafiiliksiä

moi. tää loma on aika mukavaa aikaa... :) paljon kaikenlaista on ehtinyt tapahtua... Olin kolme yötä isosiskojen perheiden luona kylässä, tulin just kotiin. Oon yheksän aivan ihanan lapsen (ylpeä) täti! Lapset on kyllä mahtavia. ne on niin aitoja ja antaa tunteidensa näkyä spontaanisti, ne on niin ihanan huolettomia ja aurinkoisia. Samalla kun tuola siskoilla pikkusten kanssa touhusin, mietin kyllä kuinka paljon arvostan perheenäitejä ja isiä, jotka on sellasen hulabaloon keskellä päivästä toiseen ja pysyy silti ihan freeseinä... :D mä oon jo ihan sippi parin päivän jälkeen!
**
Muuten mä oon nähny useita vanhoja kavereita ja sukulaisia, lueskellu, syöny ja laiskotellu. On ollu mukava kuulla mitä kaikkea vanhoille tutuille kuuluu. On se vaan outoa kun saman ikäset kaverit menee kihloihin ja naimisiin ja saa vauvoja... en osaa kuvitella itteäni perhettä perustamassa!?
Huomena meen mun entisen seurakunnan perinteiseen uuden vuoden tapahtumaan ja messuun sen jälkeen. Kivaa mennä muistelemaan omaa teini-ikää:)

zellasta täälä..

Tärkiää on olla altis!

Tulin tänään kotiin Raaheen Turusta. Kirjotan sen kunniaksi raahen murteella, koittakaa kestää, heh. Täälä pohojosesa on kauhian kylymä, pimiä ja lunta on maasa palijo enempi ku eteläsä. Oli kyllä ihan mukava tulla kotia käymään ja viettämään lommaa.

Mää oon miettiny aika usiasti täsä kuusa tavotteellisuutta. Jos ei oo elämäsä mittää päämäärää eikä mittää mitä ottaa tai tavottellee, heleposti turhautuu ja tylsistyy eikä saa mittää aikaseksi. Mää ajattelen varmaa liian monesti että kaikkien asioitten pittäis tapahtua melekeenku ihtestään...Oon liian mukavuushalunen, varovainen ja jämähän paikoilleni ku en uskalla tai jaksa tehä asioitten etteen työtä. Sitte monesti aattelen, että onkohan tää Jumalan tahto, että voinko nyt ihte alakaa tehä jotaki, jos en koe että Jumala ois erikseen siitä "puhunu" mulle. Suunnittelen ja haaveilen kyllä kaikenlaista, mutta sitte ne noin 80% varmuuella jää tekemättä ja unohtuu... Helepompi sanua ku tehä!

Joku on sanonu että ainuastaan liikkeellä olevaa laivaa voi ohojata. Satamasa on vaikia kääntyä. Mua on vappauttanu tuo ku oon tajunnu että kaikki mun voimavarat ja lahajat on Jumalalta saatuja ja saan ponnistella kaikella Hänen antamalla voimalla ja mennä etteenpäin kohti uusia seikkailuja. Saan myös asettaa ihtelleni tavotteita ja päämääriä, saan toivua ja unelmoija, koko ajan rukkoillen, että Jumala antaa mun sydämelle niitä asioita joita Hän haluaa mulle antaa. Saan ehtiä sitä mihin mut on kutsuttu, kuka oon, mitä mun just tässä elämänvaiheesa kuuluis tehä, mitä Jumala haluais opettaa mulle, ketä voisin palvella? Ku mää oon liikkeellä, Isä sitte johattaa ja näyttää suuntaa mihin mennä ja mitä tullee tehä. Mutta mulla on vappaus olla innokas ja tehä asioita - tai sitte jättää mahollisuuet käyttämättä tai jättää jottain tekemättä. Tärkiää on olla altis!

"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. "

"Isä vastasi hänelle: Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki mikä on minun, on sinun." Luuk.15:31

Meidän hyvällä Jumalalla on meidän jokaisen elämän varalle suunnitelma, päämäärä ja rajaton määrä mahdollisuuksia joita saadaan käyttää Hänen kunniakseen. On meistä itestä kiinni halutaanko käyttää niitä rikkauksia mitä Jumalalla meitä varten on... - pyytävä saa ja anovalle annetaan. WAU!

a lily of the valleys

Tervetuloa vierailulle Marin ihkauuteen blogiin! Tässä yhtäkkiä innostuin tenttiin luvun ohessa(...) luomaan itsellenikin tällaisen ajatus/kuulumis -foorumin...Saa nähdä mitä tänne loppujen lopuksi päädyn kirjottelemaan, mutta tästä tulee varmasti jännittävää!

Mun blogin nimi on "a lily of the valleys" ja se tulee Laulujen laulun luvusta 2jakeesta 1. Se kuvaa aika hyvin mun tämän hetkistä olotilaa...Tuntuu sydämessä niin hyvältä tietää ja tunnustaa että "I am a rose of Sharon, a lily of the valleys."
Mulle se kertoo jotain siitä, millasena Jeesus näkee minut, kauniina ja herkkänä Hänen omana rakkaanaan..
Huomaa ehkä, että mä olen viettänyt viimeiset kolme päivää yhdessä rakkaiden siskojen kanssa maistellen naiseusteemaa, sitä mitä on olla nainen. Vietettiin tosiaan yhdessä aikaa rukoillen ja yhdessä jakaen siitä, mitä kullakin oli sydämessä kyseisestä aiheesta. Nautin suunnattomasti noista ihanista hetkistä ystävien kanssa, ja ainakin mun kohdalla Jumala antoi paljon uutta ajattelemisen aihetta. Ja kiitoksen aiheita!

***

Viime aikoina oon yllättänyt itseni monessa tilanteessa ajattelemasta itsestäni hyviä asioita...Tuntuu että Jumala on hoitanut mua rakkaudellaan, ja saanut mut tuntemaan itseni sinuksi -ja jollakin tavalla varmemmaksi- itseni kanssa. Ehkä mä oon vähän löytänyt itseäni , ja uskaltanut olla sitä vapaammin toistenkin seurassa. Ja se on tuntunut ihan tosi hyvältä!

Oon huomannut, että se mitä suulla puhun, vaikuttaa siihen mitä sisimmässä tunnen. Jeesus sanoi että mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Sen voi ajatella myös, että mitä suu puhuu, sitä sydän on täynny, eli puhumalla ääneen totuutta, voi vaikuttaa siihen mitä sydämessä tuntee. Mua on auttanut tosi paljon se, että oon ääneen alkanut vaan kiittämään siitä kuinka paljon Jumala rakastaa mua. Ja sitä oon sitten toistellut kerta toisensa perään, ja aivan ihmeellisesti se on saanut vaikuttaa mun sydämessä...Suosittelen lämpimästi kaikille saman kokeilemista!

Joten näissä tunnelmissa tänä iltana!
*mari