Eilen oltiin ensimmäistä kertaa metskulla vetämässä sitä ylistystä lapsille. Voi että se oli kivaa :)! Lapset on niin mainioita ja otti meidät innostuneina vastaan. Kerrostaloasunto vaan raiku kun lapset kohotti riemuhuutoja Herralle! Ollaan koettu, että se lasten ylistysryhmä on jotain minkä kautta Jumala haluaa synnyttää jotain uutta koko seurakunnassa. Ja tuntuu niin hienolta, että Jumala on katsonut, että mä oon luotettava
ja voin toimia tässä tehtävässä.
Pitää kertoa yks hauska yksityiskohta mikä tapahtu siellä eilen, ehkä siinä on jotain profetaalistakin :D... Siellä oli yks pikkupoika käymässä, jolla oli jalat jotenkin heikot, joten se istu pienessä värikkäässä (ja tarroilla koristellussa :D) pyörätuolissa. Rukoiltiin lasten kanssa sen pojan puolesta, kun se oli pohjois-suomesta käymässä, ja joku lapsista rukoili että kotimatka vois sujua helposti eikä mitään pelottavaa tapahtuis. Tämä pikkupoika keskeytti rukouksen ja sanoi vähän tuohtuneena "Ettekö te nyt ymmärrä että mä en pelkää mitään!"... :D poika oli ilmiselvästi ymmärtänyt identiteettiään Jeesuksessa;)
Sitten kun mentiin takas kirkolle lasten kanssa ja syötiin siinä kauheen tohinan keskellä vohveleita, niin se sama poika yhtäkkiä rullas kauheella vauhdilla salin keskikäytävää pitkin vauhti kiihtyen ja täräytti sillä rullatuolillaan suoraan päin puista alttaria, niin että kuulu vaan kauhee paukahus ja vauhti tyssäs kuin seinään :D. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun samalla piti torua että ei noin saa tehdä ja samalla nauratti että niin, lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta, mitä me noilla alttareilla tehdään!

***
Mulla on lomaviikko meneillään, mutta vähän harmittaa kun en päässyt kotiin Raaheen, kun mun pitää tehdä kanditutkielmaa... Tosin en mä ihan vielä kandidaatiksi valmistu, mutta tällä hetkellä tosiaan teen sitä itse työtä. Mulla on aiheena valtion muodostuminen instituutioksi ja Israelin valtion rakentaminen. Toisaalta mä tykkään tehdä sitä, mut toisaalta se on aika stressaavaa ja vaikeetakin! Onneks rima ei oo kauheen korkeella, kunhan jotain saan kirjotettua :D.

mualiman ympäri

Olin viikonlopun Hämeenlinnassa. Siellä oli yhtä mukavaa ku aina ennenkin :). Porukkaa oli koolla kymmenisen henkilöä. Lauantaina oltiin sellasen kehitysyhteistyöjärjestön vuosikokouksessa ku mualimankaekkeus ry. Ollaan porukalla liitytty siihen vähän aikaa sitte. Mualimankaekkeus kuuluu findecoon, mikä on puolestaan Suomen kehitysyhteistyöliitto. Tällä hetkellä mualimankaekkeus toimii erilaisissa projekteissa muun muassa Kiinassa, Mongoliassa ja Nigeriassa. Oli tosi innostavaa kuulla niiden vanhojen konkareiden kokemuksia... Niillä on kyllä tosi paljon kokemusta ja ammattitaitoa. Ja ennenkaikkea isot sydämet täynnä rakkautta. Aika kunnioitusta herättävää, kun seitsemänkymppiset eläkeläiset jaksaa tehdä pitkäjänteisesti ruohonjuuritason työtä suomessa, mutta myös kiertää ympäri maailmaa ja panostaa aikansa, voimavaransa ja rahansa toisten ihmisten auttamiseen... Kertoo ehkä jotain Jeesuksen rakkaudesta...
"Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa" 1.Joh.3:18

ks. Jesaja 58:6-11

teetä intialaisittain

Meillä oli eilen illalla vieraita. Special guests from India. Tähän liittyy ihan hauska juttu.. tai siihen miten ne vieraat pääty meille. Mä oon viime kesästä lähtien silloin tällöin nähny täällä turussa sellasen turbaanipäisen miehen. Siihen kiinniittää väkisinki huomiota, kun se turbaani on niin erikoinen ilmestys näillä main. Jossain vaiheessa mä huomasin miettiväni, että onkohan se mies yksinäinen kun se näyttää aina liikkuvan yksin (heh, mä oon aina tällainen :D). Yhtenä päivänä se sitten taas tuli mua vastaan kun pyöräilin kaupungille, ja päätin tervehtiä sitä ohimennen ja jatkoin matkaa.
Meni ehkä viikko eteenpäin, ja olin lähdössä koulusta kotiin. Huomasin sen miehen kävelemässä samaan suuntaan mihin olin ite menossa. Mä mietin, että pitäisköhän mun mennä jutteleen sen kanssa -mutta sanoin sitte Jumalalle että "jos se ohittaa mut, niin mä sanon sille jotain, muuten en sano mitään :D..." mä pyöräilin kotiin kiireen vilkaa ja unohdin koko asian. Päätin sittenkin piipahtaa sparissa kotimatkalla, ja kun olin maitohyllyllä, niin eiköhän se sama mies viiletä mun ohitseni perunoita ostamaan. Mä ajattelin että no niin, tässä sitä nyt ollaan, mitä ihmettä mä meen sanomaan sille!? No ei mun tarvinut onneksi keksiä mitään epäluonnollisia keskustelunavausrepliikkejä, kun se ehti ite tulla kysymään multa että "excuse me... mitähän nämä mahtavat olla suomeksi (osoitti jotakin kummallisia juureksia mitä mä en ollu koskaan nähnytkään:D )"... Sitten siinä rupateltiin hetken aikaa ja mä innostuin kun kuulin että se on intiasta! Se pyysi mua teelle, mutta me sitten sovittiin että se tuleekin tänne meille. Se asuu melkeen meidän naapurissa.
Mun rakas kämppis päätti pyytää erään toisenki intialaisen samalla kertaa meille kylään, ja eilen ne sitten oli meillä teellä :). No tietenkin ne sitten tunsivat toisensa nämä pojat :D. Eikä se herra turbaani taida yksinäinen olla, hyvä. Mutta meillä oli tosi kiva ilta, ja sain kuulla paljon uusia asioita intiasta! Mua on kiinnostanut koko ajan tietää että miks tää toinen käyttää turbaania joka paikassa - mutta kävi ilmi että hän on sikhiläinen, joten ilmeisesti siitä syystä. Toinen poika oli hindu. Mua olis NIIN tehny mieli udella niiltä tarkemminkin että mihin ne uskoo, mutta ehkä ens kerralla :).
Tässä mun naapurustossa asuu tosi paljon vaihtareita, ja ois kyllä kiva tutustua useimpiinki heistä...

Iloista ystävänpäivää!

Sinä tuot elämääni kauneutta ja iloa, mielekkyyttä ja riemua.
Lohdutusta, hymyjä, makuja ja värejä. Olet ainutlaatuinen, ihmeellinen.
-Mitä olisikaan elämäni, jos en saisi jakaa sitä sinun kanssasi?!
Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo,
ja suru puolittuu kun saan jakaa sen sinun kanssasi.
Kiitos ystäväni, että kuljet mun kanssani yhteistä matkaa.
Olet tärkeä.
Rakastan sua.
*mari

"Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta" Luuk18:16

Woou....!!! Mulla ois ihan kauheesti kaikkea kerrottavaa mutta en tiedä mistä alottaisin:)
No alotan pyhäkoulusta...:) kun mä oon tosiaan nyt alkuvuoden ja vähä viime vuoden puolella käyny Turussa kansainvälisessä metodistiseurakunnassa, "metskulla", ja kokenu että se ois sellanen paikka mihin Jumala halus mut johdattaa, sisko Miakin on kokenu paikan omakseen... Siellä oli pari viikkoa sitten sunnuntaina saarna aiheesta Jumala luojana -ja siinä tuli sitte puhetta siitä, kuinka lapsilta ei sais riistää niiden vilpitöntä uskoa Jumalaan kaiken luojana -koska jos aletaan kyseenalaistamaan jotain niin perusjuttua Raamatusta kuin maailman luominen, niin ollaan kaukana totuudesta. Metskun pastori pyysi sitten kaikkia lapsia sinne seurakunnan eteen ja siunattiin niitä, nimenomaan siinä että se usko mikä niillä on sais tosiaan säilyä, vaikka koulussa opetetaan evoluutioteoriaa jne.
Siinä siunauksen aikana mä koin sitä minkälainen Jumalan sydän on niitä lapsia kohtaan. Ja että jos me aliarvioidaan tai vähätellään lasten merkitystä niin me vähätellään jotain mitä Jumala arvostaa ja rakastaa -sanotaanhan raamatussakin että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Ja itse asiassa Raamattu on täynnä sitä kuinka Jumala on Isä, Jeesus on Poika ja kaikki jotka uskoo Jeesukseen on Jumalan lapsia, ja siksi mäkin puhun siskoista ja veljistä kun on kyse uskovista.
Mä olin sinä sunnuntaina jo aiemmin miettinyt että mun kuuluis mennä metskun pyhäkouluun avustajaksi --mutta en puhunu siitä kenellekään mitään vielä. Seuraavalla viikolla tuli sähköpostiviesti sieltä seurakunnasta että ne tarvis nimenomaan pyhäkouluun vetäjiä ja että niillä on parin viikon päästä palaveri siitä, mitä lasten kanssa alettais tekemään kun pyhäkoulujuttu ei oo toiminut nyt vähään aikaan niinku sen pitäis..
Mä menin sitten sunnuntaina katsomaan niitä lapsia, ja voi että rakastuin niihin kaikkiin! ihania lapsia:) ajattelin heti että ne on mun pikkusiskoja ja veljiä ja niistä tulee rakkaampia ku opin tuntemaan ne hyvin.
sitten eilen, oltiin Mian kanssa yhden ihanan perheen luona Turun saaristossa, perheen jonka luo Jumala on johdattanu meidät ihmeellisesti... Siellä oli myös metskun pastori ja Usasta eräs nainen, profetaalinen esirukoilija. Mä olin tosi otettu että pääsin tapaamaan heitä kaikkia lähemmin, ja oli niin siunattu ilta! sain tosi paljon rohkaisua ja vahvistusta, ja jotenkin sen näkeminen että on aikuisia, kypsiä uskovia, jotka palaa Jeesukselle --on ihan mahtavaa! Ja se kuinka ne kohteli meitä nuoria, tosi rakastavasti ja kuunteli meitä! upeeta, että mä saan tutustua heihin, kiitos Jeesus! Koska niin se kuuluis Jumalan perheväessä mennäkin, että isien sydämet kääntyy lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen (mal.3:24). Me Jeesuksen omat ollaan perhe, meillä on sama ihana Isä.

Mutta sitten niihin lapsiin... Illan aikana syntyi jotain uutta... Me oltiin siinä Mian ja perheen poikien johdolla ylistelty koko porukalla, ja kun sitte oli puhetta perheestä, isistä ja äideistä ja sisarista ja lapsista, niin Mialle ja mulle ehdotettiin, että haluttaisko alkaa lasten kanssa ylistämään metskulla... Se on niin siistiä kun asiat alkaa loksahdella paikoilleen -- tosiaan ei ne tiennyt että mäkin olin jo käyny pyhäkoulussa tutustumassa niihin lapsiin!! Se vaan tuntu niin oikeelta ja hyvältä, että saa nähdä kuinka Jumala vie tätä juttua eteenpäin, saa rukoilla viisautta :). Mulle vaan tuli heti mieleen että jes, nyt saan tehdä iloista meteliä lasten kanssa! Riemuita Jumalasta.

JOo, mutta niin miljoona muutakin asiaa kyllä tapahtu eilen ja on tapahtunu, että oon ihan taas yllätetty Jumalan rikkauksista ja hyvyydestä ja siitä kuinka Hän antaa enemmän ku me osataan edes pyytää!!
Halleluja!

Nada me faltara...

.



"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu."
ps.23:1


Rakastan psalmia 23. Tämä ensimmäinen jae on ollut mulla erityisesti viime päivinä mielessä. Se on puhunut mulle paljon siitä, minkälainen Jumala mulla on. Hän on minun Herrani. Korkeampi kaikkea muuta, ylivertainen kunniassaan. Hänen on maa, ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, jotka siinä asuvat. Hän on kaiken luoja. Hän on alku ja Hän on loppu. Hän asuu korkeudessa ja pyhyydessä. Hän on kaikkivaltias, suuri ja voimallinen ja Hän on voittamaton! Hän on totuus. Yksin Hän on minun Herrani.


Herra on minun paimeneni. Samalla kun Jumala on kaikkivaltias ja suuri, niin Hän on myös minun paimeneni. Hän ei ole kaukana, vaan Hän on lähellä minua, joka päivä, joka hetki. Hän ei jätä minua koskaan yksin. Hänen olemuksensa huokuu turvallisuutta ja huolenpitoa, lempeyttä ja hellyyttä. Hän kaitsee minua päivästä toiseen, johdattaa minua, ja pitää minusta hyvää huolta, sillä Hän rakastaa minua. Hän ei lukitse minua aitaukseen eikä sulje porttien taakse, vaan hän antaa minun vaellella vapaana. Mutta Hänen katseensa seuraa minun kulkuani, ja minä tiedän, että paras paikkani on lähellä paimentani, ja minä seuraan häntä sinne minne Hän kuljettaa minua ja laumaansa.

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Tää viimenen kohta on pysäyttänyt mut miettimään ja pohtimaan sitä tarkemmin. Ei minulta mitään puutu. Se on totta. Minulta ei puutu mitään, sillä kaiken minä saan häneltä, joka on hyvä paimen, turvallinen Herrani. Hän tietää tarpeeni ja täyttää ne jo ennen kuin niitä itse huomaan. Ihmeellistä... Ja jotenkin se on vielä niin paljon enemmän. Se on niin kokonaisvaltainen asia. Siinä on jotain paljon syvempää kuin pelkästään se, että se tarkoittaisi sitä että mun tarpeet täytetään. Ei, vaan Jumalan olemus on jotain sellaista, mistä ei puutu mitään. Hän täyttää tyhjyyden. Puuttuvan vastakohta on olemassa oleva. Jahve, Jumalan nimi, muistuttaa hebrean sanaa ehjee, "minä olen" (ks 2.Moos.3:14). Se että olen Jumalan valitsema ja oma, ja olen Hänessä joka on, on itse asiassa sitä, että "ei minulta mitään puutu".

.
.