tie, totuus ja elämä

Juhan ottama upea kuva pohjois-walesista.

Elämä on kuin tie. Kuljemme sitä pitkin, tietämättä mitä mutkan takana odottaa. Välillä näemme kauas, toisinaan sumu peittää näkyvyyden, jopa niin, että emme näe edes tien pintaa. Joskus tie on jyrkkä ja joudumme hidastamaan vauhtia, mutta usein juuri raskaan ylämäen jälkeen seuraa vauhdikas ja riemukas alamäki. Matkaseura on olennainen osa itse matkaa, kulkeminen käsi kädessä saa kulkurin usein hymyilemään. Mutta luulenpa, että jokaisella polulla on myös kapeita kohtia, jolloin tielle ei mahdu kahta kulkijaa vieretysten vaan on kuljettava yksin...
Silloin kun kohtaa tienristeyksen, on pysähdyttävä ja pohdittava kumpaan suuntaan lähtee. Jos et ole aivan varma suunnasta, tarkista kartasta, muista kysyä neuvoa ja seuraa sydämesi ääntä!
Vastatuuleen kulkeminen on lähes aina uuvuttavaa. Mutta se jos mikä vahvistaa ja lisää sinnikkyyttä! Ja kun oikein väsyttää, kannattaa hetkeksi istahtaa tienvierelle lepäämään. Erityisesti silloin kannattaa myös haaveilla siitä, mikä määränpäässä odottaa.
Teitä on myös monenlaisia...On kuoppaisia ja tasaisia, suoria ja mutkaisia. Uskaltaisinko väittää, että jokaisella tiellä on välillä tylsistyttäviä loputtoman pitkiltä tuntuvia suoria, mutta myös kiehtovia ja jännittäviä, yllättäviäkin puolia. Kannattaa kiinnittää myös huomiota tien molemmilla puolilla avautuviin maisemiin, sillä niistä on moni kulkija saanut innostusta ja mielekkyyttä matkantekoonsa. Jos kannat repussasi liikaa tavaraa, kehoittaisin sinua jättämään kaiken ylimääräisen tiensivuun, muuten hartijasi kipeytyvät ennenpitkää. Tärkeää on myös kulkea sopivan kokoisissa kengissä, tai muuten voit saada jalkoihisi kipeitä hiertymiä, ja matkanteko hankaloituu. Lämpimällä säällä sateen jälkeen, on ihana riisua kengät myös kokonaan jalasta ja kävellä tiellä avojaloin... Eräs vanha kulkija kehotti olemaan unohtamatta pieniä kolikoita, joita silloin tällöin löytää tien varrelta, sillä niistä kerääntyy suuria rikkauksia kulkijan taskuun. Nauti siis matkastasi, haistele ilmaa, katsele ympärillesi ja anna tuulen kuljettaa sinua tahtomillaan teillä...

Totuus tekee vapaaksi!

"Te opitte tuntemaan totuuden ja totuus tekee teistä vapaita." Joh.8:32

Olipas taas upee viikonloppu. Jumala järjestää ihania kohtaamisia perheväelle, ja ihmettelen vaan sitä kuinka paljon Jumala tahtoo eheyttää ja opettaa meitä. Meillä oli siis Hannan läksiäiset kun Hanna lähtee Etelä-Afrikkaan puoleksi vuodeksi...sniif.<:)
no joka tapauksessa jäin pohtimaan totuutta... sitä kuinka Jumala on totuus ja totuuden sana on ilmotettu meille Raamatussa. Ja Jumalan valtakunta on siinä totuudessa elämistä. Kuinka vaikeeta kuitenkin mun syntiselle luonnolleni on uskoa sitä mikä on totta. Totuus tuntuu musta monesti liian hyvältä ollakseen totta! Valheet pettää mua, yrittää saada mua elämään harhassa, vankeudessa, epävarmuudessa ja pelossa. Mutta Jeesus sanoo: Totuus tekee teistä vapaita! Halleluja! Mun ei tarvi elää valheiden kahleissa eikä harhassa vaan "Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen."Kol.2:9-10 On tosi tärkeetä tietää kuka olen Jeesuksen silmissä. "Jokainen, joka on Kristuksessa on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! 2.Kor5:17
Jeesuksella on aina parhaat suunnitelmat ja keinot opettaa :)...Sunnuntaina tyttöjen kanssa päätettiin puhua totta toisillemme, ja tehtiin niin että sen sijaan että oltais rukoiltu toisten puolesta, puhuttiin hyviä asioita toisistamme ja nimenomaan totuutta toistemme elämään. "Ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen."Fil.4:8
Vuorotellen jokainen oli puheiden kohteena, ja sai melkoisen annoksen Jumalan ja sisarten rakkautta. Mun vanha luontoni olis halunnu juosta karkuun sitä tilannetta, sillä se oli aika vavisuttavaa kuunneltavaa... Sydämessä oli aikamoinen mylläkkä koko sen hetken ajan, kun päätin että tällä kertaa uskon ne asiat tosiksi enkä suostu kuuntelemaan valheita, jotka sydämessä yrittää saada mut epäilemään että voiko tää olla totta? Mutta mä olen uusi luomus Jeesuksessa, ja haluan löytää mun uuden identiteettini ja vahvistua siinä. Joten aion uskoa totuuden myös itsestäni!
Ja todellakin totuus on se, mikä tekee vapaaksi. Totuus vapauttaa mut olemaan se kuka oon, totuus antaa mulle varmuuden siitä kuka Jumala on, ja saan turvallisesti ja luottaen elää ja seistä totuuden kalliolla joka ei horju koskaan!

Älä ole epäuskoinen vaan usko! Joh.20:27
Ja jossain sanotaan: Usko ainoastaan!

Mercy triumphs over judgment! james 2:13

"Jumala on erikoistunut antamaan anteeksi ja upottamaan syntejä meren syvyyksiin.
Juudan jalopeura on tullut vapauttamaan eikä tuomitsemaan. Hän tarttuu virheisiimme ja harharetkiimme ja korjaa elämämme kuntoon oman nimensä kunniaksi.
Mikään ei voi olla niin tahraantunutta tai toivotonta, ettei Hän voisi ojentaa kättään ja tehdä sitä uudeksi."
Jim Cymbala, Toivon lauluja

"I want to change/ yes i need your touch/
I'm waiting here for You/ and I fall at Your feet/
I'll give it all, until the day we meet/
Here I am/ ready to give up my life for the one/ here I am..
michael w smith

Kiittäkää Herraa, kaikki kansat!
Ylistäkää häntä, kansakunnat!
Rajaton on hänen rakkautensa,
Iäti hän on meille uskollinen.
Halleluja!
psalmi117

Virkistävää yhteyttä

Viikonloppu oli virkistystä, kiitos Jeesus!
Olin Helin luona Rengossa ja lauantaina mentiin Hämeenlinnaan velipoikien tykö, jonne tuli myös Kaisu, Mia ja Hanna. Se yhteys mitä ainoastaan Pyhä Henki voi saada aikaan, on kyllä niin arvokasta ja virvoittavaa. Yhteydessä ja sovussa on jotain salattua voimaa. Siinä on myös jotain tosi parantavaa, rohkaisevaa ja lohduttavaa ja jos on yhteys, on helpompi ojentaa ja saada luopumaan synnistä. Mieti, kuinka vähän tässä ajassa on aitoa yhteyttä tai yksimielisyyttä! Sitä on tuskin lainkaan. Jeesus rukoilee, että uskovat olisivat yhtä "että maailma uskoisi että sinä(Isä) olet minut lähettänyt". Keskinäinen rakkaus ja yhteys on jotain mitä meidän tulis uskovina vaalia. Tää on kyllä yksi juttu mikä on niin aliarvostettua ja jäänyt ihan liian vähälle huomiolle! Luulenpa, ettei me ymmärretä hitustakaan siitä, mitä menetetään kun ollaan niin yksilökeskeisiä ja mukauduttu tän maailman lakien alle... Jeesus uudista meidän mieltä, että etsittäis ja voitais löytää se yhteys jolla sinä tahdot meitä siunata!

***
Kirjotan tähän loppuun vielä sanat laulusta, mikä syntyi viikonloppuna, made by Jeesus&Antti co.

Kuule lapseni
Älä pelkää mitään
hyvyyteni ympäröi sinua

Sulkisitko silmäsi ja antaisit Minun viedä
sinut sinne missä on valon valtakunta

Tule rakkaani.Tartu käteeni, unohda muut
ja katso eteenpäin

Sulkisitko silmäsi ja antaisit Minun viedä
sinut sinne missä on valon valtakunta

***

?

Pablo Neruda,1974. Kysymysten kirja:

Onko 4 kaikille 4?
Ovatko kaikki seitsemät samanlaisia?

Kärsiikö enemmän se joka aina odottaa
kuin se joka ei koskaan odottanut ketään?

Minne menee se mitä unessa näemme?
Muidenko uniin?

Jos kaikki joet ovat makeita
mistä saa meri suolansa?

Mistä vuodenajat tietävät
että on taas vaihdettava paitaa?

Esittääkö kevään osaa aina sama kevät?

Missä muodossa ilmenee nyt
se mikä ei ole vielä valmis?

Miksi pilvet itkevät niin vuolaasti
ja ovat aina vain iloisempia?

Buenas tardes, me llamo Mari!

Turussa taas! Oli hyvää aikaa pohjosessa, mutta kaks viikkoa tuntu kyllä kahdelta kuukaudelta! Tänään alko koulu. Mulla on jopa 16 tuntia viikossa koulua tässä jaksossa, mikä on ihan käsittämättömän paljon kun vertaa aikasempiin lukujärjestyksiin, missä välillä on ollu jotain 4 tuntia viikossa. Mutta mutta -mä oon ihan innoissani koulusta ja elämästä, kaikesta uudesta...Ja täälä on jo niin valosaakin päivisin(kun vertaa pohjoseen) että tuntuu jo ihan keväältä! Ja mä alotin tänään myös espanjan alkeet, ihanaa:).


Tähän samaan syssyyn yksi pieni toive kyllä kaihertaa mun sydäntä...Että saisin TUNTEA Isän Jumalan, Hänen poikansa Jeesuksen ja Puolustajan, Pyhän Hengen. SYDÄMESTÄNI.
Mä oon huomannut että niin usein moni asia Jeesuksesta jää vaan pään tiedoksi eikä ikinä mene syvemmälle, sydämen tasolle. Mä voin lukea tuntikausia Raamattua, lukea puhuttelevia hengellisiä kirjoja ja kuunnella opetuksia ja vaikkapa vanhempien kristittyjen kokemuksia, mutta jos kaikki se jää vaan "toisen käden tiedoksi" Jumalasta, niin se ei kyllä oo yhtään mitään... Se on pelkkää faktaa, sanoja ja tietoa johon mulla ei oo aitoa kosketuspintaa. Se jättää mut kylmäksi ja tyhjäksi.. ja nimenomaan minut itteni, mun sydämen. Mun pitää päästä jotenkin ite osalliseksi ja mukaan kaikesta siitä puhutusta, jotta sillä oikeasti olis mulle vaikutusta tai merkitystä.
Sanan pitää tulla eläväksi, Hengen pitää olla siinä mukana.

Kuka ja millainen Jeesus on?
-Luen kyllä Raamatusta ja siellä kerrotaan paljon asioita Jeesuksesta. Ja uskon että ne kaikki on totta ja pitää paikkansa. MUTTA millainen on se Jeesus, jonka minä tunnen? Niin, että se ei oo vaan tietoa, vaan että se on aitoa tuntemista. (Mietin, että Jos yhtäkkiä kaikki Raamatut katoais -ainakin mun ulottuvilta- niin että en vois tarkistaa sieltä että pitääkö tämä luonteenpiirre( :) ) Jeesuksesta paikkansa, niin mun tulis tuntea Jeesus "aika" hyvin, että voisin todistaa muille millainen Jeesus ON. Koska epäaitouden ja epäröinnin huomaa heti! Ainoa keino on tietenki Pyhä Hengen kautta tuntea Jeesus, joka on elävä persoona. Siksi kai henkilökohtaiset todistukset on niin puhuttelevia koska ne on aitoja kokemuksia tästä elävästä Jumalasta, ei pelkkää kuulopuhetta...)

Job, joka oli "kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä" ja Jumalan suosiossa, ja joka ei edes silloin kapinoinut Jumalaa vastaan kun hän menetti lapsensa,omaisuutensa,terveytensä ja kunniansa (Osoittaa mun mielestä Jumalan tuntemista isolla T:llä...), sanoi Jumalalle sen jälkeen kun Jumala itse oli puhunut hänelle: "Nyt minä YMMÄRRÄN--. Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut." Job 42:2,5

Mä haluan tuntea Jumalan, haluan ymmärtää, haluan nähdä mun sydämen silmillä Jeesuksen. Niin monessa mielessä mä tunnen Jumalan vaan korvakuulolta, ilman omaa henkilökohtaista kokemusta...Niin monesti mä toimin vaan opittujen tai totuttujen tapojen ja lakien mukaan -pelkän tiedon perusteella- ilman että mä sydämessäni opettelisin tuntemaan Jeesusta ja kysyisin: Jeesus, mitä sinä tahtoisit, miten sinä tämän tekisit?


Mikä voi olla sen vertaista kuin Ainoan Todellisen Jumalan tunteminen? Mihin sitä voi verrata!

Ja se on mahdollista! Es posible!:)

Kuvia,kuvia, kuvia

Mä oon aina lumoutunut kuvista, valokuvista, tauluista... Rakastan valokuvia, jotka on onnistunu vangitsemaan jonku tilan, tunteen, hetken tai ilmeen. Mustavalkoisissa kuvissa on viehätystä ja tyyliä, värilliset kuvat taas on eläviä ja ilmekkäitä. Valokuvaan voi ikäänkuin astua itse mukaan - siirtyä ajasta ja paikasta toiseen, tuntea samoja tunteita -riemua, murhetta, kaipuuta, kuin kuvassa olevat henkilöt.
Mun mielestä se sanonta on totta, että yksi kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.
Katoin eilen sattumalta telkkarista dokumentin vanhasta suomalaisesta valokuvaajasta, Matti Saaniosta. Hän on kuvannut paljon saamelaisia ja kuvat oli tosi koskettavia ja upeita, ja ajatuksia herättäviä. Saanio on tehnyt tärkeää työtä kuvatessaan saamelaisten arkea ja juhlaa.

Olis muuten ihana oppia valokuvaamaan itekin!

Upeita kuvia löytyy myös täältä:

http://www.allisonvsmith.com/

Suurin on rakkaus

Mun ihanat rakkaat ystävät Heli ja Kaisu viettivät uutta vuotta Jumalan kasvoja etsien. Käykää ihmeessä lukemassa mitä löytöjä he tekivät!
Mä oon pyöritelly aikalailla samoja asioita mistä Heli ja Kaisu kirjottivat.
Tosta Kristuksen tuoksun levittämisestä voisin jotain kirjottaa.

"Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! 2. Kor. 2:14 "

Mulla oli aika epäonnistunut olo yhtenä päivänä täällä kotona, kun tuntu, että en uskalla tai osaa kenellekään ihmiselle ketä tapaan kertoa Jeesuksesta tai siitä mitä Jeesus on tehny mun elämässä...
Koin, että Jumala puhui mulle siitä, että kun annan aikaa Hänelle (ja etsin Häntä!), Hän ikäänkuin saa virrata minussa ja minusta ulos, luonnollisesti, ilman mitään mun omaa puristamista.

Ja kaikessa siinä Hänen kanssaan ajan viettämisessä on kyse rakkaudesta. Rakkaudesta meidän välillä, siitä että Jumala on ensin rakastanut mua, ja antanut mulle Pyhän Henkensä, jotta voisin rakastaa Häntä. Oppia tuntemaan Hänet Jeesuksen kautta, jäädä vangiksi Hänen hyvyyteensä ja ihanuuteensa niinku kuningas Daavid! "Yhtä ainoaa minä pyydän Herralta yhtä ainoaa, yhtä ainoaa minä toivon:että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivät! Saisin katsella Herran ihanuutta hänen pyhäkössään" ps.27:4. Kyseessä on vapaaehtoinen rakkaus, ei mikään lakihenkisyydestä nouseva vale "rakkaus"!

Jos mä kerron Jeesuksesta jollekin ihmiselle, eikö sen tulisi kummuta rakkaudesta Jeesukseen ja siihen ihmiseen, jotta sillä todistuksella olisi jotain merkitystä tai vaikutusta? (no tietenkin Jeesus toimii aina meidän vajaavuutemme kautta.) Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteeni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. 1.kor13:1-3. Jos mun todistus nousee pelosta tai pakosta tai velvollisuudesta -tuottaako se silloin hedelmää tai jos tuottaa niin minkälaista?

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii." 1.Kor.13:4-7
Ainoastaan rakkaus voi tuottaa rakkauden hedelmiä!

Rakastuneena on hankala piilotella tai salata tunteitaan... On helppo hymyillä ja tekis mieli vaan keskittyä ajattelemaan ja puhumaan siitä rakkauden kohteesta, ja jos vaan mahdollista haluais vaan viettää aikaa hänen seurassaan. Jotain sellaista meidän suhteen Jumalan kanssa tulis kai olla. Ei mitään puristamista tai väkinäistä, vaan päivä toisensa jälkeen uskollista rakkautta... ja palavaa rakkautta! "Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, paina sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Laul.8:6"

Koska vasta sitten kun ite palaa, voi sytyttää muita...

Kiitos!

Vuosi sitten uutena vuotena, olin muutamien pitkäaikaisten ystävieni kanssa Oulussa viettämässä uutta vuotta. Ilta oli aika tavanomainen tyttöjen ilta, paljon jutustelua, hyvää ruokaa, mukavaa yhdessä oloa... Vähän ennen klo 24 mentiin sitten ulos kerrostalon pihalle katsomaan ilotulitusta. Siinä vuoden vaihtuessa muistan kun katselin taivaalla olevaa kuuta ja hiljaa mielessäni rukoilin -kaiken sen ympärillä olevan hälinän keskellä- että Jumala sais ottaa koko mun vuoden 2005 käyttöönsä. Omistin siinä sen Hänelle. Muistan miten oli sydämessä sellanen kaipuu lähemmäksi Jumalaa... Ulkona oli kylmä ja palattiin nopeasti tyttöjen kanssa sisälle ja jatkettiin illanviettoa.

Nyt loppuvuodesta (ja useasti vuoden aikanakin) kun mietin kulunutta vuotta, voin vaan ihmetellä miten Jumala kuuli sen mun pienen pienen rukouksen siellä kerrostalojen keskeltä ja todella otti koko vuoden 2005 käyttöönsä! Heti alkuvuodesta alkoi tapahtua mukavia juttuja -menin mukaan meidän srk:n esirukousryhmään jossa pikku hiljaa tutustuin paremmin aivan upeisiin tyttöihin -mm. Petraan, Linneaan, Kaisuun ja Hannaan.. (Helin tunsin jo aiemmin;) ). No sitten olikohan se helmikuuta tai jotain siinä paikkeilla kun saman porukan kanssa pyydettiin prayer zonen porukkaa turkuun pitämään rukous ja ylistys -viikonloppua. Kyseinen viikonloppu oli mulle henkilökohtaisesti tosi merkittävä juttu, mm. ylistys aukes sinä viikonloppuna IHAN uusiin sfääreihin -enhän aikasemmin ollut edes tietoinen ylistyksestä...(Ja tais olla ensimmäinen kerta mun elämässä kun ...huusin:D se oli aika vapauttavaa!!!;D )
Ja kiitän kyllä sydämeni pohjasta Jeesusta, että sain tutustua aivan mahtaviin ja !palaviin! siskoihin ja veljiin, joista on tän vuoden aikana tullut mulle tosi tärkeitä<3 Oon saanu tän vuoden aikana varmaan yli20 tärkeetä ihmistä mun elämään. Aikamoinen määrä!

Siitäpä se sitten kiihtyvällä vauhdilla vaan Jumala alkoi avata itsestään mahtavia uusia puolia ja antoi Pyhän Henkensä toimia minussa, kasvattaen, puhdistaen ja uudistaen.
Jotenkin jokainen päivä on ollu uuden opettelua, opettelua elämään Jeesuksen omana Jumalan valtakunnassa...
Paljon on ehtiny tapahtua ja monissa paikoissa on tullu oltua tämän vuoden aikana, ja jos niistä alkaisin edes lyhyesti kertomaan tulis tekstiä varmaan että koko blogi menis tukkoon:)

Nopeesti pitää kyllä mainita että kesällä mulla ei ollut minkäänlaista kesätyötä ja siltikin jotenkin rahat riitti -ja se oli sellasta Jumalan hoidossa olemista -paranemisen aikaa. Tuli käsiteltyä paljon menneisyyteen liittyviä asioita, mitä oli tosi hyvä purkaa, pyytää anteeksi ja antaa vanhan unohtua ja uuden tulla tilalle!
Heinäkuun lopulla oltiin Kaisun kanssa Nuorten kesässä rakentamassa 24/7 -rukoushuonetta, ja se oli tosi mukava kokemus...Aloin muuten kesällä vähän soitteleen kitaraakin, ja siitä on tullu tosi rakas juttu! Mahtavaa aikaa oli myös porukalla elonkorjuujuhla Kaisun mökillä, luonnon keskellä..:)
Alkusyksy oli jotenki hankalaa aikaa, mutta siitäkin selvittiin! marraskuussa pääsin kahdeksi viikoksi Michael Howardin "apostoliseen johtajuuskonferenssiin" ja siellä sitten saiki olla melkoisen ravistelun (hyvässä mielessä!) kohteena pari viikkoa. Se oli mulle merkittävää aikaa, ja monia asiaoita aloin ajatella uudesta näkökulmasta. ja tohon konffaan liittyi myöskin tarina siitä miten Jumalaan voi luottaa raha-asioissakin!:)

Ja voisin kyllä jatkaa tätä kirjottelua vaikka kuinka pitkään, mutta sanotaanko että Jumala totisesti otti koko mun vuoden 2005, ja teki ihan käsittämättömän paljo juttuja mun elämässä...

*******************
Kiitos Rakas Jeesus!
*******************

ps. Ja Jeesus, saat myös vuoden 2006.... :)