Isä, missä olet?

No niin. Aktivistiurani on julkisesti startannut! Hedelmöityshoitolain virallinen laillistaminen niin yksinäisille naisille kuin naispareillekin on puhututtanut suomalaisia viime aikoina. Asian tiimoilta on kirjoitettu mediassa varsin yksinpuolisia näkemyksiä: "Naisella on oikeus lapseen", "Vanhemmuus ei ole biologista", "Naiset ovat kautta aikojen kasvattaneet lapsia ilman miesten tukea" jne. Kommentit heijastavat mielestäni surullisella tavalla ihmisten rikkinäisyyttä isyyden suhteen. Suomessa on liikaa isättömiä lapsia, ja isän rakkauden puute näkyy niin aikuisten kuin lastenkin käyttäytymisessä. Juuret isättömyydessä, perheiden rikkinäisyydessä, isyyden aliarvostamisessa kuin isien vastuuttomuudessakin on yksinkertaisesti siinä, ettemme tunne Taivaallista Isäämme, todellista Isän rakkauden lähdettä.
Viime aikoina Jumala on puhutellut minua ja monia uskovia myös oikeudenmukaisuudesta, totuuden esiintuomisesta ja Jumalan sanan puhumisesta julkisuudessa. Uskovien tulee näkyä ja kuulua yhteiskunnassa! Jeesuksen seuraaminen kattaa koko elämänpiirin kodista kouluun ja ihmissuhteista politiikkaan. Usko ei ole yksityisasia.

Näiden ajatusten ja rukousten kanssa suuntasin ti 17.10 Helsinkiin, eduskuntatalon portaille istumaan julisteen kanssa, jossa luki: "Isä, missä olet?" Tarkoituksenani oli herätellä ohikulkijoita ajattelemaan isyyden merkitystä. Ja minkälaisen vastaanoton sainkaan! Koko ajan aamu kahdeksasta ilta kuuteen asti ihmiset pysähtyivät juttelemaan kanssani, kommentoimaan ja rohkaisemaan minua. Mannerheimin tiellä kulkevien päät kääntyivät, ja ihmiset tulivat jopa raitiovaunuista ja busseista luokseni ja kertomaan kuinka koskettuneita olivat olleet nähdessään tekstini. Kansanedustajat kulkivat ohitseni ja viittasivat hh-lakiin - "Äänestin kantasi mukaan." "Olen kanssasi täysin samaa mieltä.". Toiset tulivat kertomaan omista lapsistaan, toiset huikkasivat "Asia ei koske minua." Koskettavimmat kohtaamiset olivat yksinhuoltajanaisten kanssa. Eräskin lykkäsi vaunuissa pientä poikaansa, luki tekstini ja sanoi surullisena: Niimpä.
Bussilasteittain oli myös eduskuntaan tulevia vierailijoita, niin koululaisia kuin ikäihmisiäkin, mutta jokaiselta ikäryhmältä tuli kommentteja. Vanhemmat sanoivat: "Olen sota-ajan lapsi" "Isäni on kuollut sodassa ja kaipaan häntä aika ajoin vieläkin". Lapset puolestaan olivat kiinnostuneita ja kyselivät joko minulta tai vanhemmiltaan miksi kannan kylttiä. Eräs nainen oli pyöräilemässä ja näki minut ja tuli juttelemaan. Hän kertoi ihmettelevänsä sitä, miksi Suomessa naiset pelkäävät menettävänsä asemansa jos tukevat miehiä tai isyyttä. Hänen lapsensa olivat pienenä surkutelleet, että heidän kaverillaan ei asunut isä kotona koska vanhemmat olivat eronneet.
Monien naisten kanssa päädyimme myös siihen tulokseen, että mediassa näkyvä naisten mielipide on marginaalinen - niiden, jotka ovat rohkeita ja tottuneet taistelemaan paikastaan ja saamaan äänensä kuuluville. Tavallisen kansan mielipide ei uutisoinnissa ole tullut esiin hh-lain yhteydessä. Koko käsitys naiseudesta ja miehuudesta on hukassa!
Keskusteluja syntyi myös nuorten kanssa. Eräs nuori nainen (hänkin opiskelee valtio-oppia) oli muuten kanssani samaa mieltä, mutta hänen mielestään nyky-yhteiskunnassa uskon ja politiikan yhdistäminen ei ole tarkoituksenmukaista. Kerroin hänelle, kuinka uskon kuuluisi näkyä koko elämänpiirissä, ja silloin myös politiikassa. Monet nuoret kuvasivat innokkaana minua digikameroillaan, ja pääsinpä kotivideollekin todistamaan! Ja kaksi nuorta yhteiskunnallisesti aktiivista poikaa kysyivät, saavatko ottaa minusta kuvan politiikka aiheisille nettisivuilleen, www.istuntosali.net ! Siellä nyt olen viikon kuvana, heh :).
Keskusteluja syntyi myös turistien kanssa. Kerroin näkemyksistäni kiinalaisille, saksalaisille, espanjalaisille, venäläisille...Venäläiset meinasivat, että Venäjällä olisin jo putkassa kylttini kanssa. Tosin he aluksi luulivat että kannatan homoutta :D! Väärinkäsityksen korjaannuttua toinen nuorista miehistä alkoi innokkaasti kysellä onko minulla poikaystävää... :D Mutta Isien peräänkuulutus on siis lähtenyt maailmalle! Myös italialainen Davide ystäväni kirjoitti aiheesta italiaksi nettifoorumilla!
Ainoastaan muutama kommentoija oli kielteinen. Eräs naiskansanedustaja sanoi tuohtuneena: "Tuota kysymystä kysyy moni heteroperheen lapsi!" -Valitettavasti. Toinen sanoi: "Eikä äiti kelpaa!?" Eräs iäkäs naishenkilö puolestaan sanoi: "Lääääähde kotiin, tämä on kova talo!" Jututin naista, jolloin hän innostuikin kehumaan kuinka mukavaa oli käydä vierailulla kyseisessä "kovassa talossa"... Sen jälkeen hän kuitenkin vielä kehotti minua lähtemään kotiin: "Suomessa äänestetään kun halutaan vaikuttaa!" Vai niin.
Sitten oli sarjassamme new age -tyypit. Eräs nainen oli kertoi, että astrologisesti päivä on sellainen, että jos edistää pahaa, paha edistyy paljon, ja jos edistää hyvää, niin hyvä edistyy paljon... Olin kuulemma valinnut hyvän päivän...! :D Eräs poninhäntäinen mies tuli istumaan viereeni ja sanoi:HELEVETIN HYVÄ HOMMA! :D siinä kun juteltiin, niin mies kertoi uskovansa "wakawa tangaan"tai johonkin vastaavaan intiaanihenkeen, joka on esiintyy kaikessa.. Niin, ja kävi ilmi että miehellä on seitsemän tytärtä ympäri maailmaa... jaahas jaahas:D
Päivä oli kyllä ihmeellinen, sain kertoa asiastani ja uskostani todella monelle. Kohtaamiset oli rohkaisevia, ja niin miehet kuin naisetkin olivat kanssani yhtä mieltä. Illanpäätteeksi (kiitos Laura kun rukoilit että Jeesus ruokkis mut!:D) mies, joka aamulla työmatkallaan ratikassa oli nähnyt minut ja soittanut töihin tulevansa myöhemmin töihin koska tahtoi tulla juttelemaan kanssani, tuli uudestaan luokseni ja kysyi saisiko tarjota minulle illallisen! Mies on töissä tekesillä, eli teknologia innovaatiorahastossa, ja vei mut syömään Ravintola Loisteeseen, Vaakunaan. Vähän vaan nolotti mennä sinne hienoon ravintolaan mopinvarsi kädessä (siis tosta kyltistä). Siellä sitten illalla syötiin kukon rintaa ja keskusteltiin Jeesuksesta :D.
Ja seuraavana päivänä, kun oltiin vielä muutaman ystävän kanssa eduskuntatalon edessä rukoilemassa ja ison perheaiheisen rukoustaulun kanssa, jossa luki "Alussa Jumala loi... Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi." , Sari Essaya soitti ja pyysi meidät kahville eduskuntatalolle. Tavattiin myös Päivi Räsänen. Kun kerroin, että olin edellisenä päivänä ollut siellä portailla, he innostuivat ja sanoivat, että minusta oltiin puhuttu kansanedustajien kesken! Moni oli kysellyt, olenko heidän kannattajiaan :).
Eli mielenilmaukseni huomattiin laajemmin kuin osasin kuvitellakaan! Meidän Jumalalallemme ja Isällemme kunnia aina ja iankaikkisesti! Fil.4:20

Rukousta ja elämän makua

Syksy on ollut rukouksen ja yhteyden täyteistä aikaa. Lokakuun 2. päivä alkoi Turussa "turkulaisten oma lehtimajanjuhla", johon kuului parin viikon ajan turkulaisten kristittyjen yhteisiä rukousiltoja, ja 24-7 rukoushuoneita. Rukousiltoja oli kolme: Tuomiokirkossa, Helluntaiseurakunnassa ja Mikaelin kirkossa, mutta kaikissa näissä oli taustalla ajatus turkulaisten uskovien yhdistämisestä. Ei ole väliä mihin seurakuntaan kuuluu, kunhan uskoo Jeesukseen.
Mieleenpainuvimpia kokemuksia jäi ensimmäistä tapahtumaa edeltävältä viikolta, jolloin viikon jokaisena iltana sekalainen ryhmä rukoilijoita kokoontui Tuomiokirkkoon rukoilemaan tapahtumien ja kaupungin puolesta. Joka ilta Jumala puhui - ja laski sydämeltään tietyn aiheen, jonka puolesta rukoilimme. Esimerkiksi rakkaudettomuus uskovien kesken, ristintie, totuus, kiittäminen, Jumalan tuli, nukkuvat Herran sotilaat, paimenellisuus ja eksyneet lampaat sekä voitto. Kaikessa punaisena lankana kulki Isän rakkaus lapsia kohtaan. Iltoihin mahtui ihmeitäkin mukaan: esimerkiksi iltana, jolloin olimme rukoilleet, että Herra nostaisi nukkuvat sotilaansa taistelemaan tässä maassa, ihan vieras mies käveli meidän luokse ja sanoi: "Voisitteko rukoilla puolestani. Olen uskossa, mutta elämässäni on ollut hengellisesti vaikea kausi. Tulin Pirkanmaalta tänne, koska koin, että Jumala kehotti lähtemään tänä iltana Turun tuomiokirkkoon. Koen, että Hän tahtoo antaa uutta ilmestystä itsestään minulle." Rukoilimme miehen puolesta, ja hän oli iloinen ja koskettunut, ja lähti samantien takaisin Pirkanmaalle!
Yhteys uskovien kesken on ollut puhuttelevaa näiden viikkojen ajan. Kuinka paljon helpompaa on levittää ilosanomaa, kun saa itse vahvistua päivittäin uskovien yhteydestä! Keskustelut, elämän jakaminen, syöminen, nauraminen ja yhdessä tekeminen tuo elämän makua päiviin. Ja kuka ei haluaisi makua omaan elämäänsä? Eläminen on parasta evankeliointia!
www.turunpalo.net
www.rukousverkko.org