Only good

Do you want to know God? Then learn to understand the weakness and imperfections of other men.

But how can you understand the weakness of others unless you understand your own?

And how can you see the meaning of your own limitations until you have received mercy from God,

by which you know yourself and Him?

When we love others with His love, we no longer know good and evil, but only good.

Thomas Merton

(Mertonia sähköpostissaan siteerasi Pauli.)

Pieniä kiviä

"Eivät ihmiset vuoriin kompastu vaan kiviin."
Nikita Hrutshev

Kyseinen aforismi on puhutellut mua viime päivät. Miten niin helposti lipsun tekemistäni päätöksistä sen takia, että en ole ehdoton vaan liian lepsu. Konkreettisena esimerkkinä voisin mainita sen, että oon jo pitkän aikaa miettiny, että oon riippuvainen sokerista (herkuista), vaikken haluais olla. Mutta se, mikä mua on estänyt herkuista vierottumista on ollut se, että oon kompastunu pieniin kiviin: yhteen keksiin, suklaapatukkaan, kavereiden tarjoamiin karkkeihin. Ja mikä liuta tekosyitä on tullut kehiteltyä matkan varrella. "Koska sataa ja mua ärsyttää, hemmottelen itseäni ostamalla karkkia." "Jos käyn kylässä jossakin, tottakai herkut kuuluu asiaan." ja niin edelleen. Niiden takia mä en oo pystynyt vähentämään herkkujen syömistä yhtään. Enkä mä siis oikeesti oo edes taistellu tämän asian kanssa. Ei mua edes oo haitannu mun herkkujen syöminen.

Mutta kysymys ei kuitenkaan oo siitä, ettenkö mä sais syödä herkkuja. Eihän kukaan mua kiellä syömästä. Mutta kysymys on siitä, että mä haluaisin, että en olis niistä niin riippuvainen. Enkä mä oikeesti tarvi niitä. Mä haluan laittaa jotku rajat mun herkuttelulle ja karsia sellasta, mitä en oikeasti tarvi. Niinku monella muullakin elämän alueella, tälläkin, tahtoisin elää yksinkertaisemmin. Sen takia mun pitää olla tarkkana kivien kanssa :).

home, sweet home!

Onpas ollu mukavaa olla kotona pohjoisessa! En malttais lähteä ollenkaan Turkuun vaikka sieläki on aina niin mukavaa :D. On ollu ihanaa olla vanhempien hoivissa, nähdä sukulaisia ja vanhoja ystäviä. Sitä oon miettiny, kuinka nykyaikana menetetään aika paljon siinä, että monesti perhe ja suku asuu niin kaukana toisistaan, ja kun ollaan totuttu niin yksilökeskeiseen elämäntapaan..Mutta toisaalta puolensa ja puolensa. En mä tiedä sopeutuisinko enää tänne pohjois-pohjanmaalle jos täällä pitäis asua vakituisesti...

Pitää kertoa muuten yks ihana rukousvastaus! Oon rukoillu sillon tällön, että saisin digikameran, ku oon aina haaveillu että saisin kameran ja oppisin valokuvaamaan... No, viime aprillipäivänä mun ihana rakas ystävä vei mut kauppaan, ja sanoi (tietämättä siis mitään mun digikamerarukouksista) : Tää ei oo sitte aprillipila.. Haluan ostaa sulle digikameran!! Arvaa meinasinko pyörtyä...ku ei joka päivä kaverit ostele digikameroita :D... Jumala on kyllä ihmeellinen...! Nyt mulla on sitte upouusi digikamera, ja hyvä todistusaineisto (jolla oon jo saanu todistaa monille ja kaikki on ollu ihmeissään!) siitä, miten rukous toimii! :) Kiitos Jeesus!

niin paljon parempaa on

rakastaa kuin olla välinpitämätön,
huomioida kuin olla huomaamatta,
kysyä kuin olla kysymättä,
olla vapaa kuin kahlehdittu,
luottaa kuin epäillä,
toivoa kuin olla toivoton,
innostua kuin olla tylsistynyt!


Mulla on meneillään tässä yks pitkäaikainen projekti... Nimittäin identiteettini löytäminen! Se kuka minä olen, millaiseksi mut on luotu, mistä asioista mä haaveilen ja mitkä asiat on mun sydämessä tärkeitä ja mitkä on ne mulle luontevimmat tavat ilmaista itseäni ja tuoda ajatuksiani ja tunteitani esiin. Mä oon ollut matkalla omaan itseeni ja mun matkaoppaana on ollu ihana totuus, jota valhe juoksee kauhuissaan karkuun minkä jaloistaan pääsee, Jeesus :).
Taivaan Isä on näyttänyt mulle sitä, kuinka paljon parempi vaihtoehto on uskaltautua ottamaan Hänen parantavaa rakkautta vastaan, kuin että sulkea sydämen ovet ja pitää itsepintaisesti kiinni siitä että "mä oon arvoton" ja voi kauhistus, "tekopyhä itseni korottaja ja esittäjä, jos uskallan ajatella itsestäni jotain hyvää"!
Mä oon käsittänyt hiukan sitä, että kun mä suostun uskomaan ja ottamaan vastaan sen, että mun todellinen identiteetti ON Jeesuksessa, eli siinä että oon puhdas ja rakastettu, niin A) mun oma elämäni helpottuu ja B). Jumalan toimintamahdollisuudet mun kautta kasvaa, koska pystyn uskomaan siihen, että Hän on luonu mut kuvakseen ja saan kaikella sillä mitä minussa on, ylistää Jumalaa! Jos Jumala on katsonut mut niin arvokkaaksi, että antoi oman poikansa kuolla, jotta minä pelastuisin, niin miksi mä enää epäilisin etten ole tärkeä?!
"Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?" Room.8.32
On mahtavaa huomata, että Jumala on luonut mut ihmeeksi, punonut minut huolella ja rakkaudella, luonut mun tunteet ja asettanu muhun mun luonteenpiirteet ja ulkonäön, ja antanut mulle juuri minulle suunnitellut lahjat, joista saan iloita ja joita saan käyttää Jumalan kunniaksi ja toisten iloksi! wau!

Niin paljon parempaa on katsoa totuuteen kuin valheeseen!