Jeesus eduskuntaan!

Nyt päästään mun lempiaiheeseen. Viime syksynä kun tavattiin Sari Essayah, saatiin idea eduskuntaan tehtävästä rukousmatkasta. Ideasta innostuneina suunnattiin tiistaina seitsemän opiskelijan (Mats, Kitte, Laura V, Anu, Markus ja Simo) kanssa eduskuntaan Sarin siivellä rukoilemaan. Ja huippua oli! Meillä ei kenelläkään ollu mitään ihmeellisiä visioita päivälle, mutta tuntui merkittävältä mennä nimenomaan paikan päälle rukoilemaan esivallan ja sitä kautta Suomen puolesta. Heti aluksi kun päästiin sisään turvatarkastuksen jälkeen (Raamattua ei tällä kertaa määritelty käsiaseeksi, vaikka se onkin maailmalle vaarallisin ase;) ), rukoiltiin puolihuomaamattomasti siinä aulassa, ja tuli vaan tosi ilo ja vapaus, että meidän Jumala on valtava Jumala, jolle mikään ei oo mahdotonta! Hän avaa ovet eduskuntaan ja mihin ikinä Hän omiaan sitten tahtookaan kuljettaa.

Mentiin porukalla kristillisdemokraattien ryhmähuoneeseen juttelemaan ja jakamaan aluksi. Puhuttiin siitä, kuinka uskovien kuuluis pitää Jumalan sanaa ja arvoja esillä yhteiskunnan eri osa-alueilla, niin politiikassa, mediassa kuin muuallakin. Välinpitämättömyys on synti! Sari puhui siitä, kuinka vaikeaa eduskunnassa on puhua kristillistä arvoista. Heti kun avaa suunsa, tulee kovaa kritiikkiä ja oma tilanne vaikeutuu. Täytyy kyllä olla tosi rohkea ja varma omasta arvostaan, että pysyy hengissä sellaisessa riepotuksessa. Ajatelkaa mikä voima siinä olis, kun uskovat yhdistyis ja seisois edustajiensa tukena, rukouksin ja rohkaisten.
Sari puhui hyvin myös siitä, kuinka mahdoton on ihmiselle, joka ei usko Jeesukseen, puhua muistakaan raamatun periaatteista. Jeesus on ehdoton ydin kaikessa. Toisaalta uskova tulee helposti kovaksi, kun tietää olevansa oikeassa... Jeesus oli kuitenkin samaan aikaan totuus ja rakkaus...Vaatii kyllä tosi paljon viisautta puhua totuutta rakkaudessa!
Juttelujen jälkeen alettiin rukoilla ja ylistää, ja oli tosi innostavaa ja vapaata rukoilla! Rukoiltiin mm., että totuus vois murtautua eduskunnassakin läpi, ja että uskovat heräis tässäkin asiassa ja nousis vaikuttamaan yhteiskunnassa. Ja kaiken perustana on ainoastaan Jeesus. Uskon, että Jumala tahtoo nostaa seurakuntansa hallitsemaan ja ottamaan auktoriteettiä hengessä tälläkin alueella. Meidän yhteiskunta ei koskaan voi muuttua jumaliseksi, mutta olis kaikkien etu, että Jumalan periaatteista pidettäis edes jollakin tasolla kiinni esim. lainsäädännössä. Arvoliberalismi johtaa yhä järkyttävämpään laittomuuden aikaan. Siksi uskovien pitäis herätä pitämään Jumalan sanaa esillä yhteiskunnassa ja kansan keskellä. Ja päämääränä on tietenkin, että mahdollisimman moni sielu pelastuis ja tulis Jeesuksen kautta tuntemaan Isän Jumalan!
Mutta on kyllä hienoo, että saa olla mukana Jumalan suunnitelmissa tällaisissa asioissa. Mä rukoilin joskus viime kesänä, että haluisin olla vaikuttamassa päättäjiin jotenkin taustalta... Ja Jeesus vastas heti Sarin kautta! Ja eilen musta tehtiin haastattelu yhteen lehteen, et miksi mä äänestän kristillisdemokraatteja.. :) Mut haluaisin vaan lisää päästä vaikuttamaan! Jos kerran muslimeillakin on moraalipoliiseja, niin miksei kristityilläkin vois olla ;D?
Yks mua siunaava juttu tässä eduskuntavierailussa oli se, että moni osallistujista sanoi, että ensimmäistä kertaa eduskunta tuntui läheiseltä, ja sai ymmärrystä siihen mikä uskovien rooli politiikassa voi olla. JEEEE!! JEESUS ON PARAS!!!!
Niin, ja muistakaahan äänestää maaliskuun vaaleissa!

Voima korkeudesta

Tammikuun yks selkeimmistä esirukousteemoista on ollu voima. Me uskovat tarvitaan voimaa korkeudesta! On nöyrtymisen paikka kohdata oma voimattomuus. Jumala on laskenut mun ja ystävien sydämeen huudon, joka on nousee sellasesta turhautumisesta ja epätoivosta - me ollaan niin tyhjiä, meillä ei oo sitä Voimaa, jonka Jumala haluais meille antaa.Voimaa, jonka vaikutuksesta sairaat paranee ja kuolleet herää. Voimaa, jolla kaadetaan vihollisen linnoituksia ja katkaistaan synnin kahleita. Voimaa, joka on Väkevä Todistus siitä, että Jumala on yksi ainoa, ja että Jeesus Kristus ELÄÄ! Johtuuko meidän voimattomuus Jumalasta? Ei, se johtuu meistä uskovista. Tuntuu hyvältä, että on saanu nähdä omaa tyhjyyttä ja voimattomuutta. Uskon, että se on ensimmäinen askel kohti voimaa. On myös armoa herätä siihen todellisuuteen, että Jumala tahtoo antaa voimaansa meille! Oma nykyinen voimatyhjiö ei oo mua varten!

Yks aika hc-juttu tapahtui viime viikolla. Eräs ystävä sai puhelinsoiton kaveriltaan, jonka veli oli kuollut. Hän pyysi meitä rukoilemaan, että veli heräisi kuolleista. Enpä oo ennen vastaavassa tilanteessa ollut. Kysyttiin Jeesukselta, mitä sellaisessa tilanteessa kuuluisi tehdä? Saatiin vastaus, että kuuluu mennä paikan päälle, ja lohduttamaan kaverin perhettä. Sinne me sitten lähdettiin, terveyskeskuksen kellariin vainajan ja omaisten luo rukoilemaan ja lohduttamaan heitä. Selkeästi koettiin lähtiessä, että ei meillä oo voimaa, joka herättäis kuolleen, mutta ehkä seuraavalla kerralla kun vastaava tilanne tulee eteen, tilanne onkin jo toisenlainen. Jumalan valtakunta on tätä päivää, ja on tärkeää lähteä uskon kanssa liikkeelle. Se ilta ja omaisten kohtaaminen oli yks konkreettinen osoitus Jumalan yliymmärryksen menevästä rakkaudesta ja Pyhän Hengen yhteydestä. Inhimillisesti vieras perhe ja vieraat ihmiset meille, mutta silti ne oli valmiita avaamaan meille sydämensä ja jakamaan suruaan, ja saatiin tuntea yhteyttä ja rakkautta heidän kanssa. Ja oli sellanen olo, että tämän kuoleman kautta syntyy jotain uutta...

Kolari 25-29.1 ja alkuvuoden fiiliksiä

Suunnattiin seitsemän ystävän (Mia, Simo, Markus, Jussi, Eeva, Maarit ja Mika) kanssa pari viikkoa sitte Lappiin, Kolariin pohjoiskalotin rukouskonferenssiin. Oli aika hulvaton reissu! Voitte kuvitella kun seitsemän ihmistä ahtautuu samaan autoon tuntikausiksi, plus jokaisella on usean päivän matkatavarat mukana...=) Siinä oli urheilukassit, eväät, talvivaatteet ja jalat sekavan suloisessa sovussa, hehee.
Menomatkalla pistäydyttiin Heinolassa Markuksen kotona, ja Raahessa oltiin mun vanhempien ja ystäväperheen luona ilta ja yö. Mulle itelle se oli kyllä sellanen kahden maailman kohtaamisshokki, kun kolmeen ja puoleen vuoteen kukaan mun uusista ystävistä ei oo käyny meillä kotona, kun asutaan eripuolilla Suomea... Tuntui käsittämättömältä, että yhtäkkiä meidän talo on täynnä mun ystäviä, ja iskä ja äiti häärää siinä ympärillä. Mutta se oli tosi kivaa :)!
Rukoustapahtuma järjestettiin Kolarin koululla yhdettätoista kertaa. Ihmisiä oli satakunta, paljon vanhoja, joitakin nuoria, muutamia ruotsista, venäjältä, norjasta...Yhdellä sanalla kuvattuna rukous oli VÄKEVÄÄ! Mä ite olin kokenut, että reissu tulee olemaan mulle lepoa, kun tammikuu on ollut aika pyöritystä ja olin ihan kuitti kun lähdettiin reissuun...Mutta kun olin lähtenyt reissuun levon kannalta, huomasinkin, että levosta käsin jaksoinkin olla mukana vaikka missä! Viimeisenä aamuna ennen lähtöä takaisin, käytiin Kolarin yläasteella pitämässä aamunavaus, samaisessa liikuntasalissa missä rukoustapahtumakin pidettiin. Voi ei, mun sydän oli ihan sulana niiden pienten teinien edessä! Sitä aamunavausta oli useat ihmiset rukoillu aika paljon, ja huomas miten tunnelma oli tosi pehmeä ja levollinen... Ja mulle iski innostus, että haluun lisää tällaista evankeliointia :).
Reissussa Jumala puhui monista jutuista, ja opetti niistä myös käytännössä. Lappi ei oo mikään helpoin paikka hengellisesti, ja viimeisenä yönä sainkin sitten kokea sen oikein kunnolla... Mutta on se silti jännittävää, kun Jeesus opettaa hengellisestä sodankäynnistä! Siellä oli eräs jenkkipariskunta opettamassa, ja ne puhui mm. aikakausista - siitä kuinka henkilökohtaisessa elämässä kuin laajemminkin on olemassa erilaisia ajanjaksoja. Pitäis oppia kuuntelemaan Jumalaa, että minkälaisessa ajanjaksossa ollaan menossa, koska esim. vanhat toimintatavat ei toimi uudessa... Välillä on aika kylvää, sitten kastella, odottaa kasvua jne. Mulle itelle se oli valaisevaa, kun vuodenvaihteessa koin selkeästi, että mun omassa elämässä siirryn uuteen vaiheeseen, ja että tämä vuosi on mulle palvelemisen vuosi. Mutta tää siirtymävaihe - alkuvuosi - on kyllä ollu todella haastavaa aikaa :D... Koskaan aikaisemmin en oo kokenu samanlaista hengellistä painostusta, fyysistä sairastelua, mielen myllerrystä tai ylipäätään oman heikkouden kohtaamista. Mutta jotta nyt ei ihan synkisteltäis, niin samaan aikaan on kyllä tiedän, että vaan käytännön kokemuksesta oppii, ja mä haluan oppia lisää!!!

uusivuosi ja uudet kujeet -klisee toimii vieläkin!

Jeesus järjesti mahtavat uuden vuoden juhlat...Saatiin Mellilästä yks leirikeskus neljäksi päiväksi ILMAISEKSI käyttöön, ja siellä juhlistettiin loppuvuotta ja uuden alkua 30 ihanan ystävän kanssa. Paljon rukousta, ylistystä, fellowshippiä, saunomista, keskusteluja, raketteja ja RUOKAA! Jeesus nimittäin teki ruokkimisihmeen... Samana päivänä kun "leiri" alkoi, eräs mies soitti Juhalla (joka järjesti tän uuden vuoden), että tiedätkö ketään, joka tarvis pakettiautollisen ruokaa, olis leipiä, lihaa, pullaa, leikkeleitä jne jne ILMAISEKSI! Tyyppi ajoi vielä ruokalastin suoraan leirikeskuksen pihaan! Siinä ratkes meidän ruokaongelmat, kun ei oikeen tiedetty miten epämääräinen nyyttäriperiaate toimii nejän päivän ajan :).

Oon huomannut tässä viime vuosina, että tällaiset ihmeet on enemmän sääntö kuin poikkeus, kun hengailee Jeesuksen kanssa. Aikataulut, ruuat, raha ja muut tarpeet täyttyy yllättävillä ja monesti hauskoilla tavoilla. " Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin." Mat.6:31-33
**
Mä koin loppuvuodesta, että Jumala valmistaa mua johonkin uuteen mihin mä siirryn nyt vuodenvaihteessa...Mulle tää vuosi tulee olemaan jollain lailla palvelemisen vuosi ja kasvua sitä kautta. Melkoista hässäkkää tää onkin ollut, intensiivistä myllerrystä sisällä ja ympärillä :). Mutta jännittävää mitä kaikkea vuosi 2007 tuo tullessaan :)!